Suomen oppimista muskarissa

Abstract

Keskityn kuvaamaan tutkimuksessani sitä, mitkä varhaisiän musiikkikasvatuksen työtavat ovat hyödyllisiä maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen opettelulle. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään työtapojen mahdollisuuksia kielen oppimisen integroimisessa musiikin oppimiseen. Tutkimuksessa sivutaan myös musiikkikasvatuksen potentiaalia maahanmuuttajien kotouttamisessa ja sitä, mitä monikulttuurinen kasvatus on.

Tutkimusstrategiana on laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuskysymykseni on: Millaiset työtavat toimivat kun varhaisiän musiikkikasvatuksessa halutaan yhtäaikaisesti tukea kehitystä suomessa toisena kielenä ja musiikillisissa tavoitteissa?

Kokosin tutkimusaineistoni syksyllä 2016 Järvenpäässä. Tutkimukseen osallistui kaksi kuuden lapsen ryhmää. Osallistujat olivat lukutai-dottomia 3-6-vuotiaita lapsia, joiden suomi toisena kielenä -taidot olivat vaihtelevia. Tutkimuksen aineisto kerättiin kuuden viikon aikana pitämällä lähdemateriaalin pohjalta suunniteltuja varhaisiän musiikkikasvatuksen kertoja kerran viikossa molemmille ryhmille 45 minuutin ajan. Aineisto analysoitiin osallistuvan havainnoinnin ja videoinnin pohjalta. Johtopäätöksiin vaikutti myös lasten suomi toisena kielenä – opettajan haastattelut.

Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että varhaisiän musiikkikasvatuksen työtavat ovat hedelmällinen väline kielen ja musiikin oppimisen yhdistämiselle. Kielen, vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja musiikin yhteisten piirteiden ansiosta varhaisiän musiikkikasvatuksen perinteisiä tapoja ei tarvitse juuri muokata saadakseen tunneista hyödyllisiä myös kielenkehityksen kannalta. Eniten muutoksia vaativat opettajien tiedot, sillä aiheeseen perehtymällä ja kielenkehityksen tavoitteet tiedostamalla saadaan jo itsessään monipuolisista työtavoista hyödyllisiä niin musiikin kuin kielen oppimisen kannalta.