Opetuksen eriyttäminen yläkoulun liikuntatunneilla : liikunnanopettajan sekä motorisesti heikon ja passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan näkemyksiä

Abstract

Lehto, S. 2017. Opetuksen eriyttäminen yläkoulun liikuntatunneilla: Liikunnanopettajan sekä motorisesti heikon ja passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan näkemyksiä. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 107 s., 8 liitettä.

Lähtökohtana tämän tutkimuksen tekemiseen oli koettu haastavuus opetuksen eriyttämisestä yläkoulun liikuntatunneilla. Eriyttäminen eli opetuksen erilaiseksi tekeminen ei ole ilmiönä uusi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan eriyttäminen on kaiken opetuksen pedagoginen lähtökohta. Eriyttämisen toteutuminen liikuntatunneilla ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Osa opettajista kokee, että eriyttämisen keinoista ei ole tarpeeksi tietämystä. Yläkoulussa nuorten liikunta-aktiivisuus vähenee. Yli neljännes yhdeksäsluokkalaisista on liikunnallisesti aktiivinen korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Yksi liikkumattomuuden syy on motorinen heikkous. Vuosiluokilla 7-9 liikunnanopetuksen keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilaita omaehtoiseen liikkumiseen. Liikunnan harrastaminen edellyttää liikuntamotivaatiota. Opetuksen eriyttäminen mahdollistaa liikuntatunneilla onnistumisen sekä oppimisen ja vaikuttaa siten oppilaan liikuntamotivaatioon.

Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uusia näkökulmia opetuksen eriyttämiseen. Tutkimukseen osallistui yläkoulun liikunnanopettaja ja kahdeksannen luokan liikuntaryhmä. Tavoitteena oli selvittää liikunnanopettajan tapoja ja kokemuksia opetuksen eriyttämiseen liittyen. Tavoitteena oli myös saada käsitys motorisesti heikon ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan koululiikunnan ja eriyttämisen kokemuksista. Aineisto kerättiin havainnoimalla kolme liikuntatuntia, kyselylomakkeilla sekä opettaja- ja oppilashaastatteluilla. Tutkimus on pääosin laadullinen ja menetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Koska osa aineistosta kerättiin havainnoiden, tutkimuksessa on myös etnografisia piirteitä. Kyselylomakkeiden analysoinnissa käytettiin määrällisen tutkimuksen tilastollista analyysia. Liikunnanopettaja eriytti opetusta yläkoulun liikuntatunneilla esteettömällä oppimisympäristöllä sekä henkilöresursseilla. Esteetön oppimisympäristö näkyi liikuntatunneilla fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja pedagogisena esteettömyytenä. Liikunnanopettaja koki, että resurssit edesauttavat eriyttämistä. Resurssien puute tekee siitä haastavampaa. Opettaja osoittautui keskeiseksi toimijaksi opetuksen eriyttämisessä. Opettajan valmiudet sekä oppilaantuntemus vaikuttavat eriyttämiseen. Opettaja tarvitsee eriyttämiseen myös tukea, kuten koulutusta. Motorisesti heikon ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan eriyttäminen vaatii oppilaan erityispiirteiden tunnistamista sekä erityistarpeiden huomioimista. Erityispiirteet näyttäytyivät oppilaan arkuutena, sosiaalisena epävarmuutena ja elämänhallintataitojen heikkoutena. Erityistarpeiden huomioimisessa tärkeää on perustaitojen harjoittelu ja oppilaan taitotasoa vastaavat tehtävät. Turvallinen ympäristö ja mahdollisuus oppilaan kohtaamiseen mahdollistavat erityistarpeiden huomioimisen. Motorisesti heikko ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuva oppilas kokivat sekä positiivisia että negatiivisia tunteita koululiikuntaan liittyen. Molemmat oppilaat kokivat jokseenkin viihtyneen liikuntatunneilla, mutta tunsivat itsensä heikoiksi liikkujiksi. Motorisesti heikko oppilas harrasti liikuntaa vapaa-ajallaan toisin kuin passiivisesti liikuntatunneilla osallistuva oppilas. Myös oppilaiden vastausten perusteella opettaja on keskeinen toimija opetuksen eriyttämisessä.

Lehto, S. 2017. Differentiating teaching in Secondary School sports classes: The views of the teacher and student with motoric challenges and student with a passive attitude. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Sport Pedagogy, 107 pp., 8 appendices.

The starting point for this study was the notion that there are challenges in the differentiation of teaching at secondary school sports classes. Differentiation, in other words teaching differently for different individuals, is not a new phenomenon. According to the basic education curriculum differentiation is the pedagogical starting point for all teaching. Nevertheless, differentiation at sports classes is not to be taken for granted. Some teachers feel that they don’t have enough knowledge on differentiation methods. Sports activity of the youth declines in secondary school. Over fourth of 9th graders are active in sports at least two days a week. One reason for athletic inactivity is motoric weakness. In classes 7 to 9 the main goal for physical education teaching is to encourage students to be physically active on their free time. Doing sports requires motivation. Differentiating teaching results in feelings of accomplishment and has an effect on the athletic motivation of the student.

Aim of the study is to find new angles on differentiating teaching. Secondary school physical education teachers and an 8th grade sports group participated in the study. The aim was to find out the PA teachers’ experiences on differentiation. The aim was also to study the experiences of students who face motoric challenges and are passive during class. Data was collected by observing three sports classes, carrying out questionnaires and by conducting teacher and student interviews. The study is mainly qualitative and the method was qualitative content analysis. Because part of the data was collected by observing the study also has ethnographic features. Quantitative research statistic analysis was used to analyze questionnaire answers.

Physical education teacher differentiated their teaching by an inclusive learning environment and staff resources. Inclusive learning environment in class meant physical, mental, social and pedagogical inclusiveness. The teacher felt that staff resources make differentiation easier. Lack of resources makes differentiation more challenging. Role of the teacher turned out to be crucial in differentiating teaching. The readiness and student knowledge of the teacher have an impact on differentiation. The teacher also needs support to practice differentiation, e.g. education/courses. Differentiating the teaching of a student with motoric and motivational challenges requires recognizing and taking into account these special characteristics. These special characteristics are shyness, social insecurity and weakness in life management skills. The important factor in recognizing special needs is the learning of basic skills and tasks that are appropriate for the student’s skills. A safe environment and the chance to encounter the student enable recognizing special needs. Students with motoric challenges and a passive attitude experienced both positive and negative feelings towards school sports. Both students felt that sports classes were somewhat pleasant but felt that their athletic skills were weak. The student with motoric challenges did sports on their spare time unlike the passive student. Based on the students’ answers, the teacher’s role in differentiation is crucial.