Yksinäisyyden, yksinolon ja vanhemmille uskoutumisen yhteys kouluviihtyvyyteen alakoulusta yläkouluun siirtymävaiheessa

Abstract

Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijoiden toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun –tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinäisyyden (yksinolo) yhteyttä kouluviihtyvyyteen ja sen muutoksiin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella ovatko yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinäisyyden yhteydet kouluviihtyvyyteen ja sen muutoksiin erilaisia riippuen nuoren sukupuolesta tai siitä missä määrin hän pystyy uskoutumaan vanhemmilleen. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2014 ja 2015 TIKAPUU-tutkimukseen osallistuneista nuorista (2014 N= 856; 2015 N= 857). Oppilaat vastasivat sekä kuudennella että seitsemännellä luokalla omiin tunteisiinsa pohjautuen kyselylomakkeen kysymyksiin yksinäisyydestä, yksinolemisesta, kouluviihtyvyydestä sekä vanhemmille uskoutumisesta. Nuorista valtaosa koki kouluviihtyvyytensä vähintäänkin keskitasoiseksi ja seitsemännen luokan syksyllä nuoret viihtyivät koulussa hieman paremmin kuin kuudennen luokan syksyllä. Valtaosa nuorista halusi kuudennen luokan syksyllä viettää koulupäiväänsä vertaistensa seurassa. Tulokset osoittivat myös, että mitä enemmän nuori koki yksinäisyyttä tai tarvetta omaehtoiseen yksinäisyyteen, sitä heikommaksi hän koki kouluviihtyvyytensä. Yksinäisyydellä ja yksinololla oli yhteys kouluviihtyvyyteen sekä kuudennella että seitsemännellä luokalla, mutta yhteyksiä ei löytynyt kouluviihtyvyyden muutokseen. Tytöt viihtyivät koulussa paremmin kuin pojat, mutta sukupuolella ei ollut vaikutusta yksinäisyyden ja kouluviihtyvyyden tai yksinolon ja kouluviihtyvyyden välisiin yhteyksiin. Tulokset osoittivat edelleen, että vanhemmille uskoutuminen oli yhteydessä nuorten lisääntyneeseen kouluviihtyvyyteen heidän siirtyessään alakoulusta yläkouluun. Vanhemmille uskoutuminen ei kuitenkaan muuntanut yksinäisyyden tunteen yhteyttä kouluviihtyvyyteen. Uskoutumisella oli kuitenkin yhteys yksinolon ja kouluviihtyvyyden yhteyteen kuudennella luokalla. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tunteet välittyvät myös kouluviihtyvyyteen. Tulokset osoittivat myös, että nuorten satunnaisesti kokema yksinäisyys koskettaa liki jokaista nuorta ja olisikin tärkeä tunnistaa yksinäisyys ajoissa, jotta se ei pääse kroonistumaan. Erityisen tärkeää olisi myös huomioida säännöllisen yksinolon tunnistaminen ja siihen reagoiminen syrjäytymistä ehkäisevänä ja kouluviihtyvyyttä parantavana tekijänä.