Elinajan piteneminen ja syntyvyyden lasku viimeisten vuosikymmenten aikana ovat nostaneet esille kysymyksiä julkisen eläkejärjestelmän kestävyydestä tulevaisuudessa. Tutkielmassa arvioidaan sekä vuoden 2017 eläkeuudistuksen vaikutuksia että elinajan pitenemisen ja näiden varautumiskeinojen vaikutuksia eläkkeelle siirtymiseen. Elinajan pitenemiseen on varauduttu eri keinoin niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi vanhuuseläkeikää korotetaan ja eläkkeiden tasoa pienennetään, joko automaattisesti tai väliajoin yksittäisenä muutoksena. Yhteistä menetelmillä on niiden perustuminen elinajanodotteeseen. Suomessa käytettävän elinaikakertoimen hyötynä nähdään erityisesti pienempi poliittinen riski, koska se mahdollistaa asteittain toteutuvien muutosten ennustettavuuden, muutosten loiventamisen tai tulevaisuuteen siirtämisen verrattuna yksittäiseen kertamuutokseen. Elinaikakertoimen perusteella eläkkeen ja palkan välinen korvaussuhde pienenee ja työssä jatkamisen innokkuus kasvaa. El
äkeuudistus muokkaa varsinkin eläkkeiden kertymäprosentteja, nostaa vanhuuseläkeikää ja sitoo eläkeiän elinajanodotteeseen vuodesta 2030 lähtien. Lisäksi uudistus muuttaa varhaiseläkkeen muotoa korvaamalla osa-aikaeläkkeen osittain varhennetulla varhaiseläkkeellä, lieventää elinaikakerrointa, korvaa ns. superkarttuman koko työuran ansiot huomioonottavalla lykkäyskorotuksella sekä ottaa käyttöön työuraeläkkeen. Tutkielman empiirisessä osassa verrataan laskelmien avulla uuden ja vanhan jär-jestelmän kannustimia lykätä eläkkeelle siirtymistä. Aiempien tutkimusten perusteella uudistus tulee pääsääntöisesti nostamaan kokonaiseläkeikää, pidentämään työuria ja pienentämään valtion kestävyysvajetta. Tutkielman laskelmien mukaan eläkekertymän kasvaessa uudistus pääsääntöisesti parantaa kannustimia lykätä eläkkeelle siirtymistä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen riippumatta palkkatulojen tasosta. Mitä suuremmat ovat palkkatulot sitä aiemmin uudistuksen kannustimet ylittävät aiemman järjestelmän kannustimet. Taloudelliset kannustimet vaikuttavat varsin eri tavalla riippuen henkilön iästä. Vaikka kannustimien vaikutuksissa on eroja, uudistus kohtelee kansalaisia tasa-arvoisesti, tasoittamalla kannustimien vaihtelua riippumatta henkilön iästä, tulotasosta tai aiemmasta eläkekertymästä. Samalla uudistus kannustaa vanhuuseläkeiän jälkeiseen lisätyöskentelyyn ja säilyttää samana tai heikentää hiukan kuukausieläkettä uudistusta edeltäneestä tilanteesta.
...
