Mitä on riittävän hyvä vanhemmuus? : sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kehitysvammaisista vanhemmista ja heidän perheistään lastensuojelun asiakkaina

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, tunnistetaanko kehitysvammaisten ja erityisiä oppimisen vaikeuksia omaavien vanhempien erityistarpeet lastensuojelussa ja miten tämä erityisvanhempien asiakasryhmä näyttäytyy lastensuojelun asiakkaana. Sosiaalityöntekijöiden näkökulman kautta tarkastellaan sitä, miten vanhemmuutta tämän asiakasryhmän kanssa työskennellessä arvioidaan ja miten riittävän hyvä vanhemmuus määritellään. Lisäksi pohditaan, millaista tietoa ja ymmärrystä sosiaalityöntekijä tarvitsee erityisvanhempien kanssa työskennellessään. Tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemukset erityisvanhempien kanssa työskentelystä.

Tutkimusaineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat lastensuojelun sosiaali- työntekijöitä, joilla on kokemusta työskentelystä erityisvanhempien kanssa. Aineiston analysoin- nissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ja analyysin välineinä toimivat vanhemmuuden, perheen ja riittävän hyvän vanhemmuuden käsitteet ja niiden tulkinnat.

Riittävän hyvää vanhemmuutta tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käsitysten kautta. Tutkimuksen tulosten mukaan työntekijöiden käsityksiin vaikuttaa se, että tarkastelun kohteena olevat asiakkaat ovat lastensuojelun asiakkaina ja heitä tarkastellaan lastensuojelun viitekehyksestä käsin. Lastensuojelun asiakkuuden perustana erityisvanhempien perheiden kohdalla ovat lastensuojelun kriteerit eikä vammaisuus näyttäydy työntekijöiden käsityksissä lastensuojeluasiakkuutta tai riittävän hyvää vanhemmuutta määrittävänä tekijänä. Perheiden haasteet näyttäy- tyvät samankaltaisina kuin lastensuojeluasiakkailla yleensä ja asiakkuuden taustalla voidaan nähdä vammaisuuteen liittyvään syrjäytymisprosessiin kuuluvia tekijöitä ja huono-osaisuutta. Riittävän hyvä vanhemmuus määrittyy lapsen suojelun ja hoivan kautta sekä sen myötä, että vanhemmuuteen kuuluu turvata lapsen yksilöllinen kehitys. Myös vanhemman kyky oman toiminnan muuttamiseen nähdään tärkeänä. Tukiverkosto ja asiantuntijaverkosto nähdään riittävän hyvän vanhemmuuden tukena ja lastensuojelun rooli näyttäytyy vanhemmuuden puutteita paikkaavana tekijänä.

Sosiaalityöntekijöiden käsityksen mukaan erityisvanhempien perheet ovat selkeästi tunnistettava asiakasryhmä lastensuojelussa. Heidän tuen tarpeensa nähdään pitkäkestoisina ja monimuotoisina. Perheiden tilanteita lastensuojelussa tulkitaan yksilöllisesti ja tukimuodot muokataan sen mukaisesti. Sosiaalityöntekijän työtä erityisvanhempien kanssa tukee aiempi kokemus sosiaalialan työstä sekä itse hankittu lisätieto kehitysvammoista tai erityisen tuen tarpeista. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa moniammatillinen yhteistyö näyttäytyy keskeisenä. Lisäksi merkityksellisenä koetaan asiakaslähtöisten työtapojen huomioiminen ja luottamuksellisen asiakassuhteen muodostaminen.