Tässä kokeellisessa tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalista oppimista eläinmallissa, jonka keskiössä olivat rotat ja niiden oppimisen sosiaalisuus. Tätä ilmiötä lähestyttiin pohtimalla kysymyksiä: (1) eroavatko rotat lajikannan (HCR - LCR) tai (2) oppimistyylin (itsenäinen - toiselta mallintava) suhteen, sekä (3) eroavatko viivästetyn ja viiveettömän sosiaalisen oppimisen ryhmät toisistaan. Toisin sanoen tutkimuksessa sosiaalinen oppiminen miellettiin rottien käyttäytymisessä tapahtuviksi muutoksiksi, joiden mahdollista ilmenemistä voitiin tarkastella useilla mittauskerroilla.
Tutkimuksen koeryhmä muodostui urosrotista (N = 18), joissa oli HCR-rottia (n = 10) ja LCR-rottia (n = 8). Koeasetelmana hyödynnettiin parillistamista, ja ennen koetta saman lajikannan rotat jaettiinkin satunnaistettuihin pareihin (N = 9). Näiden parien sisällä rottien oppimistyylit valikoituivat niin ikään satunnaisesti. Varsinainen testaaminen tapahtui testialueella, joka oli jaettu kahteen osaan läpinäkyväll
ä seinämällä. Testialueen ”B-puolelle” sijoitettiin infrapunaportti sekä siihen kytketty herkkuautomaatti, kun taas ”A-puoli” jätettiin virikkeettömäksi. Oppimistehtävänä rottien piti ymmärtää, ja sitä myöden oppia kävelemään infrapunaportin läpi infrapunasäteen katkaisemiseksi, jotta saisivat automaatin vapauttamaan herkkupellettejä.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmena päivänä. Ensimmäisenä päivänä pareja testattiin kertaalleen iltapäivällä, ja seuraavina päivinä kahdesti sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Yhteensä 15 minuutin kestäneitä mittauskertoja kertyi viisi. Neljä ensimmäistä mittausta (T1 - T4) oli kaikkien menettelyjen suhteen identtisiä, kun rottaparit viettivät koko mittauksen ajan niiden ensimmäisen mittauksen mukaisilla testialueen puolilla. Viidennellä mittauksella käsittelyä muutettiin, jolloin osalla rotista (n = 5) testialueen sijoitus vaihdettiin päinvastaiseksi heti mittausjakson alussa (T5a), ja osalla (n = 4) viisi minuuttia mittausjakson alkamisesta (T5b - T5b2).
Aineiston analyysi toteutettiin toistomittausten varianssianalyysilla, sekä riippumattomien ja riippuvien otosten t-testeillä. Joidenkin muuttujien kohdalla turvauduttiin näiden parametrittomiin testivastineisiin. Selittävinä muuttujina olivat rottien lajikanta ja oppimistyyli, sekä varianssianalyysissa mittauskerta toistotekijänä. Selitettävänä muuttujana oli sosiaalinen oppiminen, jota tarkasteltiin kuudella eri ulottuvuudella: rottien aktiivisella liikkeellä, paikallaan ololla, väliseinän läheisyydessä vietetyllä ajalla, pyrkimyksillä päästä väliseinän toiselle puolelle, saatujen pellettien lukumäärällä, sekä infrapunaportilla käynneillä.
Tulosten mukaan rotat eivät oppineet sosiaalisesti, kun oppimista viivästettiin. Myöskään lajikanta ei vaikuttanut tulokseen sitä muuttavasti. Sitä vastoin rottien sosiaalisesta oppimisesta saatiin suuntaa-antavia viitteitä, kun oppimista ei viivästetty. Tätä tukevia viitteellisiä tuloksia saatiin myös tarkastelusta, jossa verrattiin viivästetyn ja viiveettömän oppimisen ryhmiä keskenään. Lisäksi tuloksista ilmeni, että lajikanta vaikutti rottien oppimiseen ja käyttäytymiseen.
Tutkimuksella saatiin tilastollisesti merkitsevää tietoa rottien sosiaalisesta oppimisesta ja siihen osallaan vaikuttavista tekijöistä. Vaikka tulokset eivät täysin todentaneet tutkittua ilmiötä, niillä vahvistettiin sosiaalisen oppimisen merkitys osana rottien oppimista. Tästä huolimatta jäi silti ilmeiseksi, että edelleen on tarve selvittää tarkemmin, kuinka rotat todella oppivat sosiaalisesti, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.
...
