Hetkiä elämän virrasta : kerronnallinen ja kokemuksellinen aika Joki-elokuvassa

Abstract

Jarmo Lampelan elokuvassa Joki (Suomi 2001) kerrotaan kuusi samanaikaista, toisiaan sivuavaa tarinaa, joissa joukko pikkukaupungin ihmisiä joutuu valintojen eteen tai kohtaamaan elämän mullistavia asioita. Eri-ikäisten henkilöhahmojensa kautta Joki piirtää esiin koko elämänkaaren. Artikkelissa Jokea tarkastellaan ajan näkökulmasta kiinnittämällä huomiota ajan eri tasoihin ja ulottuvuuksiin. Aikaa tarkastellaan yhtäältä osana elokuvan muotoa ja toisaalta katsojan ja elokuvan välisessä kohtaamisessa syntyvänä ilmiönä. Lisäksi kysytään, miten Joki filosofisen sisältönsä kautta tematisoi aikaan liittyviä kysymyksiä. Kertovassa elokuvassa aika kytkeytyy kerrontaan. Joen tapauksessa tämä ulottuvuus korostuu, koska elokuvan rakenne poikkeaa tavanomaisesta lineaarisesta ja yksilinjaisesta kerronnasta. Samanaikaiset tapahtumat kerrotaan peräkkäisinä episodeina. Joen episodimaista rakennetta analysoidaan muun muassa David Bordwellin verkostonarratiivi-käsitteen avulla. Aikaa kerronnallisena ilmiönä käsitellään elokuvateorian ja Paul Ricoeurin kerronnan ja ajan suhdetta käsittelevän filosofian valossa. Myös Joen katsoja tulee tavallista tietoisemmaksi ajasta joutuessaan suhteuttamaan tarinalinjoja toisiinsa. Elokuvan aika on aina kokemuksellista siinä mielessä, että se on katsojaa varten rakennettua ja syntyy elokuvan ja katsojan kohtaamisessa. Joessa aika on kokemuksellista myös siinä mielessä, että se ilmaisee henkilöhahmojensa aikaan sidottuja kokemuksia. Näitä kokemuksellisia ulottuvuuksia tarkastellaan ajan fenomenologian ja fenomenologisesti suuntautuneen elokuvateorian avulla. Aika ei ole redusoitavissa pelkästään kerronnalliseksi ilmiöksi, vaikka Joessa aika kytkeytyy vahvasti kerrontaan. Artikkelissa pohditaan lisäksi millä muulla tavoin aika ilmenee Joessa kuin osana kerrontaa.

Jarmo Lampela’s film The River (Joki, Suomi 2001) narrates six simultaneous and intersecting stories in which small town characters are faced by important choices and life-changing events. Through the characters of differing ages The River outlines the course of a human life. In this article I ask how time is manifested in The River. I examine the many dimensions of time that can be reached through cinema. On the one hand, time is examined as a part of film form, and on the other, as experiential. Moreover, the article asks how The River thematizes time through its philosophical content. In The River, narrative time is emphasized, because its structure with six storylines deviates from the typical linear and unitary narrative. The six simultaneous events in The River are told as subsequent episodes. David Bordwell’s concept of network narrative is used to analyze this episodic structure. Film theory and Paul Ricoeur’s theory of narrative are used to address questions related to narrative time. The spectator becomes conscious of time when she has to figure out what the relationships between the storylines are. Cinematic time is invariably experiential, because it is constructed for the spectator, and comes into existence in the encounter of the film and the spectator. In The River, time is experiential also in the sense that its narrative expresses the personal experiences of its characters that are temporal in nature. This experiential dimension of cinematic time is examined in the framework of phenomenology of time and film theoretical adaptations of phenomenology. Time in cinema is more than a narrative phenomenon. Thus, the article examines how time is manifested both as a narrative and a non-narrative element in The River.