Johdanto. Ylävartalon merkitys hiihdossa on kasvanut, mikä näkyy hiihtäjien suurempana panostuksena ylävartalon voima- ja kestävyysharjoitteluun. Jatkuvasti kasvavat hiihtovauhdit asettavat hermo-lihasjärjestelmän entistä
suuremman haasteen eteen, kun erityisesti ylävartalolla on pystyttävä tuottamaan eteenpäin vievää voimaa yhä tehokkaammin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaisia muutoksia hiihtosuorituskyvyssä ja ylävartalon voimantuotto-ominaisuuksissa tapahtuu hiihtäjillä harjoittelukauden aikana, ja onko näiden muutosten välillä yhteyttä.
Menetelmät. Suomalaisia kansallisen tason mieshiihtäjiä (n = 12, ikä 22,7 ± 3 v, pituus 1,83 ± 0,05 m, paino 74,8 ± 6,1 kg, VO2max 65,0 ± 4,8 ml/kg/min) osallistui tutkimukseen. Heiltä testattiin toukokuussa, heinäkuussa ja lokakuussa penkkipunnerruksen yhden toiston maksimi (PP 1RM), tasatyönnön isometrinen maksimivoima (TT-vetoisom Fmax), dynaaminen maksimiteho (TT-vetodyn Pmax) ja maksiminopeus (TT20, lentävä), anaerobinen t
asatyöntösuorituskyky
(AnaTT) sekä pitkäaikainen hiihtosuorituskyky (hiihtotesti). Pitkäaikaista hiihtosuorituskykyä mitattiin hiihtäen suoralla hapenottokyvyn testillä, josta mitattiin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2peak) lisäksi hiihdon taloudellisuus kuokalla (VO2 V1sub) ja wassbergilla (VO2 V2sub).
Tulokset. Tutkimusjaksolla anaerobisessa tasatyöntötestissä tapahtui kehitystä (+22,0 ± 15,2 %, p = 0,000). Varianssit olivat tilastollisesti merkitseviä AnaTT:ssä (p = 0,000), PP 1RM:ssa (p = 0,035) ja hiihtotestissä (p = 0,012)
ja muutokset keskiarvoissa kehityksen suuntaisia, joten näissä testeissä voidaan odottaa kehitystä pidemmällä aikavälillä. TT20, lentävä:n (r = 0,758, p = 0,007) ja TT-vetodyn Pmax:n (r = -0,726, p = 0,007) kehittyminen oli yhteydessä VO2 V2sub kehittymiseen. Kehitys AnaTT:ssä (r = 0,716, p = 0,009) ja VO2 V2sub:ssa (r = -0,619, p = 0,032) oli yhteydessä hiihtotestin kehittymiseen.
Pohdinta ja johtopäätökset. Hiihtäjien kannattaa pyrkiä kehittämään ylävartalon räjähtävää voimantuottoa sekä lajinomaista anaerobista suorituskykyä, sillä tällöin on odotettavissa kehitystä myös hiihdon taloudellisuudessa ja
pitkäaikaisessa hiihtosuorituskyvyssä. Ylävartalon maksimivoimatason kehittyminen ei korreloinut hiihtosuorituskyvyn kehittymisen kanssa, joten maksimivoimaharjoittelun jälkeen on suunniteltava huolellisesti myös, miten
mahdollinen kehitys saadaan siirrettyä lajisuorituksen voimantuottoon. Hyvin yksilölliset muutokset eri testeissä kuvannevat hyvin erilaisia harjoittelun painotuksia tällä tutkittavajoukolla.
...
