Übersetzungsprobleme bei der Übersetzung von Der Kontrabass von Patrick Süskind ins Finnische

Abstract

Tiivistelmä – Abstract Tätä pro gradu -tutkielmaa varten on suomennettu Patrick Süskindin monologinäytelmä Der Kontrabaß (1984). Käännösprosessin fokus on ollut idiomaattisten ilmaisujen kääntämisessä, muiden käännösongelmien kuvailussa ja analysoinnissa, sekä itse käännösprosessin kuvaamisessa. Idiomaattiset ilmaukset ovat fraseologismien alaluokka. Idiomit koostuvat sanoista, joiden komponentit eli leksikaaliset osaset muodostavat syntaktisen tai semanttisen kokonaisuuden, jonka merkitystä ei voi sanoista suoraan päätellä. Sen vuoksi idiomaattiset ilmaukset ovat erityisen haastavia kääntäjälle, joka ei puhu lähtökieltä äidinkielenään.

Muita haastavia kielellisiä ilmauksia kääntämisen kannalta olivat esimerkiksi kulttuuriset ilmaukset tai jotkin kielelliset rakenteet, kuten prefiksiverbit, joille ei kohdekielessä löytynyt suoraa vastinetta tai puhekieliset sekä murreilmaukset, joille on kohdekielessä mahdotonta löytää täysin ekvivalenttia vastinetta. Lisäksi oman haasteensa aiheuttivat jotkin ääniä tai melua kuvailevat sanat, joista oli vaikea täsmälleen tietää, mitä kirjailija on sanalla tarkoittanut.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii skoposteoria, joka vastaa mielestäni parhaiten niitä käännösvaatimuksia, joita nykyisin käännettäviltä kaunokirjallisilta teksteiltä vaaditaan. Skoposteorian mukaan tekstit kirjoitetaan aina jotakuta ja/tai jotakin tiettyä tarkoitusta tai päämäärää varten. Skoposteorian mukaan on tärkeämpää, että käännöksen skopos saavutetaan, kuin että käännös kirjoitettaisiin johonkin tiettyyn kielelliseen muotoon.

Toinen keskeinen termi käännöstieteessä skoposteorian lisäksi on ekvivalenssi, jolla tarkoitetaan lähtötekstin ja tulotekstin välistä suhdetta, niiden keskinäistä vastaavuutta toisiinsa. Kuitenkin vain käännösprosessin tuloksesta voidaan puhua ekvivalenttina, itse käännösprosessiin viitatessa tekstien välistä suhdetta kuvataan termillä adekvaatti. Adekvaattisuudella tarkoitetaan lähtökielisen ja tulokielisen tekstin välistä suhdetta silloin, kun skopos on otettu käännösprosessissa huomioon.

Tarkoituksenani on ollut kääntää näytelmäteksti suomen kielelle siten, että tulotekstillä olisi suomalaisiin lukijoihinsa mahdollisimman samankaltainen vaikutus kuin saksankielisellä lähtötekstillä lukijakuntaansa. Mikäli tuloteksti saavuttaa tämän vaikutuksen, puhutaan merkitysekvivalenssista tai funktionaalisesta ekvivalenssista. Funktionaalisen ekvivalenssin toteutuminen jäi kuitenkin työn ulkopuolelle. Jatkossa olisikin mielenkiintoista testata käytännössä, joko kyselylomakkeen tai vastaanoton analysoinnin avulla, kuinka hyvin käännös toimii.

Kääännösprosessissa ilmenneet käännösongelmat on jaoteltu kahdeksaan kategoriaan, jotka esitellään suomenkielisine käännösvastineineen liitteessä 1.

Liite 2 käsittää monologinäytelmän suomenkielisen käännöksen.