Kohti yhdenvertaista sivistystä: yhdenvertaisuuden elementit opetus- ja kirjastotointa koskeneessa sääntelyssä Suomen itsenäisyyden varhaisissa vaiheissa

Abstract

Oikeus- ja kulttuurihistorian alaan sijoittuvassa tutkimuksessa tarkastellaan itsenäisen Suomen opetus- ja kirjastotointa koskeneen oikeudellisen sääntelyn syntyä sekä sääntelyyn sisältyneitä yhdenvertaisuuden elementtejä. Huomioitavaksi tulevat niin vallinnut yhteiskunnallinen ja oikeuskulttuurinen konteksti kuin sivistyksellistä yhdenvertaisuutta koskenut arvo- ja oikeusperustakin. Arvojen ja oikeuden yhteys nähdään tutkimuksessa kiinteänä. Sääntelyyn sisältyneiden yhdenvertaisuuden elementtien ja tarkasteltavaa ilmiötä ympäröineen historiallisen tilan analysoinnin lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota valmistelu- ja päätöksentekoprosessiin, jonka kautta sääntely muodostettiin. Tarkastelu rajataan laajoja kansanosia koskettaneen kansakoulu- ja työväenopisto-opetusta sekä kirjastotointa koskeneen sääntelyn analysointiin.

Tutkimuksen tuloksena voidaan sivistyksellisen yhdenvertaisuuden edistämisen tavoitetta todeta itsenäistyneessä Suomessa pidetyn monella tavoin tärkeänä. Kansakunnan sivistystason nostaminen näkyi sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että lainsäädäntötyössä, jota opetus- ja kirjastotointa koskeneen sääntelyn osalta vietiin aktiivisesti eteenpäin. Suomen itsenäistymisen ja tätä seuranneen vuosikymmenen aikana säädettiin runsaasti aluetta koskevia lakeja, joissa annetun sääntelyn toteuttaminen edellytti valtiolta ja kunnilta myös merkittävää taloudellista panostusta. Lainvalmisteluprosessien aikana erinäisistä asioista käytiin vilkasta keskustelua, mutta tahtotila yhteisesti asetetun tavoitteen suuntaan etenemiseksi on selvästi havaittavissa.

Opetus- ja kirjastotointa itsenäistyneen Suomen varhaisina vuosina koskenut sääntely sisälsi runsaasti yksilöiden yhdenvertaisuutta edistäneitä elementtejä. Lähtökohdat sääntelykehitykselle antoi vuonna 1919 hyväksytty Suomen Hallitusmuoto, jonka 5 §:ssä todettiin Suomen kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Hallitusmuotoon sisältyi lisäksi kansakouluopetuksen järjestämistä koskenutta sääntelyä sekä muita yhdenvertaisuutta turvanneita säännöksiä. Yksilöiden muodollista ja aineellista yhdenvertaisuutta edistänyttä sääntelyä täsmennettiin ja täydennettiin edelleen tavallisen lain tasolla.

Tutkimuksen tuloksena esitetään edelleen kehikko, jonka asetettu lainsäädäntö myöhemmälle sivistyksellistä yhdenvertaisuutta koskevalle sääntelykehitykselle antoi. Samoin tarkastellaan oikeudellisen sääntelyn antamia aiheita sivistyksellistä yhdenvertaisuutta koskevien oikeusperiaatteiden muodostumiselle.