Maisterintutkielmassani tarkastelen, miten turvapaikanhakijoiden auttaminen rakentuu diskursiivisesti Facebookissa Refugees Welcome Keski-Suomi -sivulla. Euroopan pakolaiskriisin myötä Suomeen saapui viime vuonna yli 30 000 turvapaikanhakijaa, mikä synnytti kansalaisten keskuudessa auttamishalun, jollaista ei ole aikaisemmin Suomen mittakaavassa nähty. Tarkastelemani Facebook -sivu perustettiin turvapaikanhakijoiden auttamisen koordinoimiseksi. Vastaavanlaista sivustoa ei ole aikaisemmin perustettu, joten kyseessä on varsin uusi sosiaalisen median ilmiö.
Päätutkimuskysymykseni on: Miten auttaminen rakentuu diskursiivisesti Facebookissa Refugees Welcome Keski-Suomi -sivulla? Tämä kysymys jakaantuu vielä kahteen tarkempaan alakysymykseen: (1) Millaisten diskurssien sisällä auttaminen rakentuu? ja (2) millainen kuva auttamisesta rakentuu diskurssien perusteella? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssintutkimus, jossa nojaan erityisesti Norman Faircloughin j
a Sari Pietikäisen ajatuksiin. Analyysimenetelmänä olen hyödyntänyt kriittistä diskurssianalyysia, jossa olen niin ikään hyödyntänyt muun muassa Faircloughin näkemyksiä.
Aineisto koostuu kaikkiaan 33 tilapäivityksistä, joissa auttaminen tai avuntarve mielestäni näkyy selkeästi. Kommentit, videot ja kuvat rajasin aineiston ulkopuolelle. Analysoin tilapäivityksistä lähinnä modaalisuutta ja semanttisia rooleja, jotka paljastivat miten varmana tai todennäköisenä auttaminen näyttäytyy, ja kuka sen sijaan on auttamisen kohde tai aktiivinen tekijä. Kriittisen diskurssintutkimuksen periaatteita noudattaen pyrin löytämään kielellisen analyysin lisäksi kytköksiä myös laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.
Aineistosta hahmottui neljä diskurssia: avuntarpeen, hyvän tekemisen, houkuttelemisen sekä avun tarjoamisen diskurssit. Kahta ensimmäistä löytyi aineistosta eniten, avun tarjoaminen oli selkeästi vähemmistössä. Avuntarpeen diskurssissa tuodaan nimensä mukaisesti esille akuutti avuntarve, joka näyttäytyy kielellisesti muun muassa nesessiivirakenteiden ja direktiivien kautta. Tavallisista kansalaisista tehdään siis auttajia. Avuntarvitsijan roolissa oli lähinnä SPR tai sivuston ylläpitäjät eli Refugees Welcome Keski-Suomi. Ylläpitäjät tai SPR ovat hierarkkisesti lukijaa ylempänä, koska he määrittelevät, missä apua tarvitaan tai millaisesta avuntarpeesta on milloinkin kysymys. Hyvän tekemisen diskurssissa tekijöinä ovat lähinnä isommat tahot ja joukot, kuten urheiluseurat, koulut tai kaupunginhallitus. Diskurssissa suunnitellaan miten turvapaikanhakijoita voisi auttaa, ja toisaalta kerrotaan mitä heidän hyväksi on jo tehty. Hyväntekeväisyyden harjoittaminen on diskurssissa keskiössä. Houkuttelemisen diskurssin tavoitteena on saada lukija kiinnostumaan auttamisesta, mikä tehdään esimerkiksi kopulalauseiden, adjektiivien sekä direktiivien kautta. Auttamista myös määritellään tietystä näkökulmasta – lähinnä ylläpitäjien tai SPR:n perspektiivistä. Avun tarjoamisen diskurssissa tavallinen kansalainen voi tarjota apuaan, jolloin hänestä välittyy itsenäinen ja aktiivisen kansalaisen kuva. Hän siis toteuttaa kansalaisaktivismia ja vapaaehtoistyötä.
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että yhteiskunnallinen tilanne heijastuu diskursseihin: auttamiselle oli syksyllä tarvetta turvapaikanhakijoiden tavallista suuremman määrän vuoksi. Kielellisesti turvapaikanhakijat nähdään lähinnä objekteina, auttamisen kohteina eikä niinkään aktiivisina tekijöinä. Tulokset omalta osaltaan kertovat, että turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan myötämielisesti, koska auttamiseen on selvästi haluttu osallistua. Direktiivisyys nousi kielenkäytön ilmiöistä keskeisimmäksi, mikä kertoo siitä, että ylläpitäjät ohjailevat lukijaa toimimaan tietyllä tavalla, jotta auttaminen sujuisi mahdollisimman jouhevasti.
...
