Erityisen tuen kasvatuskumppanuus : ammattikasvattajien näkökulma

Abstract

Erityisen tuen kasvatuskumppanuus on vanhempien ja ammattikasvattajien välistä kasvatusyhteistyötä, jonka tavoitteena on lapsen hyvinvointi. Kasvatuskumppanuutta ohjataan valtakunnallisilla asiakirjoilla, laatusuosituksilla ja lailla (VASU 2003, 2005; Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön laatusuosituksiin 2007; OPM laatukriteerit 2009). Kasvatuskumppanuuden lähtökohtana on Lapsen oikeuksien sopimuksen edistäminen perheen ja palvelujen välisessä yhteistoiminnassa (Lapsen oikeuksien sopimus, Finlex). Tutkimus määrittelee erityisen tuen kasvatuskumppanuutta sekä tuottaa siitä menetelmällistä tietoa ammattikasvattajien näkökulmasta. Kvalitatiivisen tapaustutkimuksen kohdejoukkona toimivat ammattikasvattajat, jotka työskentelevät moni- ja vaikeavammaisten, erityistä tukea tarvitsevien lasten hoivayksikössä. Tutkimusaineisto koostui ryhmäteemahaastatteluista ja kyselylomakkeista ja sitä analysoitiin diskurssianalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktivismi. Erityisen tuen kasvatuskumppanuus määrittyy integraatio− ja normalisaatioideologiasta käsin, tavoitteena on mahdollisimman tavallisen perhe-elämän mahdollistaminen. Moni- ja vaikeavammaisen lapsen hyvinvoinnin keskiössä on hoiva, jota erityisen tuen kasvatuskumppanuus menetelmänä rakentaa havainnoinnin, kasvatussensitiivisyyden, pedagogisen dokumentoinnin sekä dialogisuuden kautta. Ajan ja tilan diskurssit määrittävät erityisen tuen kasvatuskumppanuutta, joka alkaa vammaisen lapsen syntymään liittyvästä prosessista ja jatkuu lapsen kuoleman jälkeen vanhempien ja ammattikasvattajien kumppanuutena.