Nykymaailmassa arjessa selviäminen ja tiedonhankinta edellyttää lukutaitoa. Pro gradu -tutkielmani on osa Niilo Mäki Instituutin Lukemissujuvuuden kehityksen tukeminen kouluiässä -hanketta. Syksyllä 2013 järjestettiin lukemissujuvuusinterventio, joka koostui kahdesta erilaisesta jaksosta, joilla pyrittiin vaikuttamaan lukemisen sujuvuuteen. Jaksoja voidaan kutsua morfologisen tietoisuuden jaksoksi ja toistavan morfeemien lukemisen jaksoksi. Tämä työ liittyy morfologisen tietoisuuden jaksoon ja siinä käytettäviin tehtäviin.
Työn teoriaosuudessa käsitellään morfologiaa, morfologista tietoisuutta ja sen yhteyttä lukemiseen sekä lukutaitoa ja lukemisen vaikeuksia. Lisäksi teoriassa esitellään leksikon muodostumista ja kielen kehitystä ja konstruktioita. Päätutkimuskysymyksiä oli kolme ja ne koskivat sitä, millaisia muotoja lapset ehdottivat morfologisiin
tehtäviin ja miten ohjaajat neuvoivat lapsia tehtäviä tehdessä sekä miten tehtävät toimivat.
Tutkimukseen osallistui neljä n. 10-vuotias
ta yksikielistä lasta. Morfologisen tietoisuuden jaksolla lapset tapasivat seitsemän kertaa, jolloin he tekivät morfologisia tehtäviä. Aineisto on kerätty kuuden tapaamiskerran aikana. Tehtävissä harjoitellaan kuutta sijapäätettä (inessiivi, elatiivi, adessiivi, allatiivi, ablatiivi ja translatiivi) ja kolmea omistusliitettä (3. persoona, monikon 1. persoona ja monikon 2. persoona). Jokaisella tapaamiskerralla tehtävissä keskityttiin kolmeen harjoiteltavaan päätteeseen. Aineisto on rajattu suullisesti tehtyihin tehtäviin.
Tehtävissä oli taivutettavana sekä oikeita että pseudosanoja. Analyysissä tarkastellaan lasten vastauksia erikseen oikeiden sanojen ja merkityksettömien sanojen kohdalla. Odotuksenmukaisten vastausten lisäksi aineistosta esitellään monitulkintaisuutta aiheuttaneita kohtia ja suomen lauserakenteen vastaisia muotoja. Myös muita ilmiöitä
ja ohjaajien toimintaa esitellään. Oikeiden sanojen ja merkityksettömien sanojen käytön ero näkyi siinä, että merkityksettömät sanat aiheuttivat suhteessa huomattavasti enemmän monitulkintaisuutta. Lauserakenteen vastaisia muotoja lapset eivät ehdottaneet erityisen paljon kummassakaan tapauksessa.
Analyysissä tekemäni havainnot näyttävät pitävän yhtä konstruktiokieliopin näkemyksen kanssa kielen rakentumisesta. Samoin usein esiintyvät ilmaisut nousevat ehdotuksiksi herkemmin. Käsitys siitä, mikä on inkongruenssia ja mikä ei, hämärtyi sekä harjoituksia laatiessa että varsinaisissa pienryhmätapaamisissa. Varsinkin possessiivisuffiksittomuus tulkittiin puhekieliseksi ja siten välteltäväksi ilmiöksi.
Sitä, miksi lapset ehdottavat ensin jotakin muotoa, ei voi varmuudella tietää, sillä kyse voi olla sattumastakin. Nyt tehtävinä olivat lauseeseen sopimattoman muodon tunnistus ja lauseentäydennys, joiden lisäksi voisi olla tehtäviä, joissa mietitään, mikä ero on esim. ilmauksilla matkustaa maalta ja maasta. Mikään aineistooni kuuluvista tehtävistä ei ollut tarina eli jatkuva teksti. Laajemman kontekstin eli kokonaisen tekstin käyttö tehtävissä vähentäisi monitulkintaisuutta. Tehtävien virkkeitä ei käytetä autenttisissa keskustelutilanteissa vaan ryhmä- ja kuntoutustilanteessa. Sitä, kuinka paljon ohjaajien odotukset vaikuttavat lasten vastauksiin, ei voi tietenkään tietää, mutta oletettavasti se vaikuttaa vähintäänkin ohjaajien omaan toimintaan. Täten ohjaajilta vaaditaan nopeaa reagointikykyä ja kykyä hahmottaa lauseiden monitulkintaisuutta.
...
