APO-ohjaajien kokemuksia dialogisuudesta ohjauksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän yliopiston Aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen (APO) ohjaajien kokemuksia dialogisuudesta ohjauksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ohjaajien ajatuksia dialogisuudesta ilmiönä ja käsitteenä sekä APO-opintojen toimintaperiaatteena, kokemuksia dialogisuudesta erilaisissa ohjaustilanteissa sekä dialogisuuden haasteiden ja mahdollisuuksien arviointia. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän APO-ohjaajan teemahaastatteluista, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan ohjaajat pitivät dialogisuuden ilmiössä tärkeinä lähtökohtina toisen kohtaamisen sellaisenaan ja pyrkimyksen ymmärtää toista. Dialogissa tärkeänä pidettiin yhteistä tiedon rakentamista, joiden avulla mahdollistuu yksilöllinen kasvu ja oppiminen. Dialogisuus APO-opintojen toimintaperiaatteena kuvattiin valtasuhteiden kautta. Yksilöohjauksen dialogisuudessa korostuivat opiskelijan päätösvalta sekä ohjaaja tilan antajana ja kuuntelijana. Ryhmänohjauksessa tärkeänä pidettiin ryhmän ehdoilla etenemistä, opettamisesta ja asiantuntijatiedosta luopumista, turvallisen ilmapiirin luomista ja tiedon rakentamista yhdessä. Luentotilanteen dialogisuuteen vaikuttavina tekijöinä olivat ohjaajan dialoginen asenne ja kyvyt, opiskelijalähtöisyys sekä opiskelijoiden valmiudet. Ohjaajat kokivat dialogisuuden haasteiksi ohjaajan tehtävät ja jaksamisen sekä opiskelijan oletuksen institutionaalisista rooleista. Dialogisuuden onnistuminen edellytti opiskelijalta vastuun ottoa ja perinteisestä tiedon siirtämisen kulttuurista luopumista. Ohjaajalta dialogisuus edellytti onnistuakseen opiskelijalähtöisyyttä, aitoa kiinnostusta, keskittymistä, läsnäoloa ja omista suunnitelmista luopumista. Dialogisuus arvioitiin APO-opintoihin sopivaksi ja muuten tilanteesta riippuen mahdolliseksi, kun taustalla on dialogisuus lähtökohtana valta- ja kohtaamiskysymyksissä. Dialogisuus mahdollistaa tiedon siirtämisestä luopumisen sekä oppimisen tukemisen ja seuraamisen. Tutkimustulokset osoittavat, että APO-ohjaajat ovat aidosti dialogisia ohjaajia. Dialogisuus mahdollistaa tiedon siirtämisen kulttuurin väistymisen ohjaajan valtapohdintojen avulla. Dialogisuus osoittautui ohjaajien ajattelussa pääosin lähtökohdaksi toisten kohtaamisessa. Tutkimus osoitti myös, että dialogisessa keskustelussa voidaan oppia ajattelun taitoja. Dialogisuus sopii lähtökohtana lähes kaikkialle, mutta muuttuvissa tilanteissa ja olosuhteissa sekä eri ihmisten osallistuessa se saa eri muotoja.