Katajikosta asvaltille : modernisoinnin keinot Kirsti Mäkisen uudelleenkirjoittamissa Topeliuksen klassikkosaduissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, kuinka Kirsti Mäkinen on Topeliuksen lukemisia lapsille -teoksessaan (2013) modernisoinut Sakari Topeliuksen klassikkosatuja. Topeliuksen alun perin ruotsinkieliset satukokoelmat Läsning för barn (Lukemisia lapsille) ilmestyivät vuosina 1865–1896 ja suomennettuina 1874–1905. Maailma ja sen mukana myös kieli on muuttunut melkoisesti Topeliuksen ja ensimmäisten suomentajiensakin ajoista. Tarkaste-luni kohteina ovat muiden muassa tekstin pintatason elementit, kuten satujen rakenne, kieli ja sanasto. Lisäksi tutkin satujen taustalla vaikuttavien teemojen käsittelyä, satujen tyylinmuutoksia ja saduissa ilmenevää ajanku-vaa lapsi- ja perhekäsityksineen.

Tutkimuskysymykseni on: millä keinoin Kirsti Mäkinen on modernisoinut Topeliuksen satuja? Selvitän moderni-soinnin keinoja tarkastelemalla muun muassa, millaisia elementtejä saduista on poistettu, mitä niissä on säilytetty tai muutettu ja onko satuihin lisätty jotain uutta. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä Topeliuksen lukemisia lapsille -teoksen sadusta, joita vertaan samaisten satujen aiempiin käännöksiin, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1935 ja 1949. Tarkastelen satujen modernisointia vertailemalla vanhan ja uuden version välisiä eroja ja yhtäläi-syyksiä.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys pohjautuu tekstintutkimuksen teorioihin ja etenkin Swalesin (1990) tekstila-jin käsitteeseen. Tekstilajin rakennetta lähestyn sekä Labovin (1972) kertomusrakenteen mallin että Hasanin (1996 [1984]) kehittelemän sadun rakennepotentiaalin kuvauksen pohjalta. Täydennän tutkimukseni teoriataus-taa tarvittavalla käsitteistöllä myös tyylintutkimuksen sekä uudelleenkirjoittamisen ja -kääntämisen tutkimuksen kentiltä.

Tutkimusmetodeina käytän tekstianalyysia ja sisällönanalyysia. Olen poiminut analyysini avuksi metodisia työ-kaluja ja käsitteitä muiden muassa Labovin (1972) narratiivitutkimuksesta, Hasanin (1996 [1984]) kehittelemäs-tä sadun rakennepotentiaalin kuvauksesta ja Rimmon-Kenanin (1983) puheen esittämisen teoriasta. Sanaston ja nimistön analysoinnin apuna käytän eri aikakausien sanakirjojen ja Suomalaisen nimikirjan (1984) artikkeleita.

Tutkimukseni mukaan Kirsti Mäkinen on modernisoinut Topeliuksen satuja monin tavoin. Satuja on tiivistetty ja selkiytetty sekä täsmennetty rakenteellisesti. Satujen taustalla vaikuttavien teemojen käsittely on aiempaa hieno-varaisempaa ja sadun kristilliset tavoitteet tuodaan ilmi entistä lempeämmin. Satujen uudelleenkirjoituksen myö-tä on modernisoitu myös satujen kerrontaa, sanastoa, nimistöä ja oikeinkirjoitusta.