Native and non-native teachers of English according to their students : Finnish university students' point of view

Abstract

Englannin kieli on saavuttanut ennennäkemättömän aseman kansainvälisenä lingua francana, jota käyttävät sujuvasti niin natiivi- kuin ei-natiivipuhujatkin. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee ei-natiivien valtaisa määrä, sillä uusimpien arvioiden mukaan ei-natiivipuhujia on yli puolet enemmän kuin natiivipuhujia (Statista 2015). Perinteisesti kielen natiivipuhujia onkin pidetty ainoina oikeutettuina päätöksentekijöinä oman kielensä suhteen, mutta englannin kielen ei-natiivipuhujat ovat alkaneet saavuttaa tasa-arvoista asemaa natiivipuhujiin nähden. Englannin kieltä myös opiskellaan ja opetetaan ympäri maailmaa. Opiskelijoina ja opettajina ovat sekä kielen natiivi- että ei-natiivipuhujat. Opettajina natiivipuhujia on maailmanlaajuisesti suosittu vahvan kielitaitonsa takia. Suomessa englannin kielen ei-natiiviopettajat ovat kuitenkin aina olleet poikkeuksellisesti itsestäänselvyys. Opettajien äidinkielen vaikutusta opetukseen ei ole kovin laajasti tutkittu, mutta vielä vähemmän huomiota on kerännyt englannin opiskelijoiden näkökulma aiheeseen.

Tutkimuksen päätavoitteena oli tarkastella suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä ja käsityksiä natiivi- ja ei-natiiviopettajista. Lisäksi mielenkiinnon kohteita olivat opiskelijoiden käsitykset opettajien vahvuuksista ja heikkouksista sekä opiskelijoiden opettajamieltymykset. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui suomalaiset englannin yliopisto-opiskelijat, sillä heillä olisi varmasti todellisia kokemuksia molemmista opettajaryhmistä. Tutkimuksen aineisto koostui 51 vastauksesta sähköiseen kyselyyn. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin kustannustehokas sähköinen kysely, joka mahdollisti useiden kymmenien vastaajien tavoittamisen helposti. Kyselytutkimuksella hankittu aineisto analysoitiin laadullisen ja määrällisen sisältöanalyysin keinoin.

Tulokset osoittivat, että suomalaisopiskelijat pitivät opettajan ammattitaitoa paljon tärkeämpänä kuin hänen äidinkieltään. Sekä natiivi- että ei-natiivipuhujat voivat olla hyviä opettajia, sillä äidinkieltä olennaisempia tekijöitä olivat pedagogiset taidot, opiskelijoiden motivointi, ystävällinen asenne ja into englannin kieleen sekä kielenopetukseen. Opiskelijat myös raportoivat, että heillä on pääasiassa positiivisia kokemuksia molemmista opettajaryhmistä. Natiiviopettajien vahvuuksia olivat kulttuuritietous, autenttinen kielitaito ja luonteva ääntäminen, kun taas ei-natiivopettajilla oli puutteita juuri näissä taidoissa. Natiiviopettajien heikkouksiksi puolestaan käsitettiin kielitaidottomuus opiskelijoiden äidinkielessä sekä puutteet pedagogisissa taidoissa tai kielen oppimisprosessin ymmärryksessä, kun taas ei-natiiviopettajien henkilökohtaisia kokemuksia englannin oppimisesta, pedagogisia taitoja sekä osaamista opiskelijoiden äidinkielessä arvostettiin. Tulokset ehdottomasti vahvistavat opettajaryhmien tasa-arvoisuutta sekä voimaannuttavat ja kannustavat ei-natiiviopettajia. Pienen otoksen vuoksi tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, joten laajempia jatkotutkimuksia eri tutkimus- ja analyysimenetelmiä käyttäen tarvitaan. Natiiviopettajien hyödyt vasta aloitteleville englannin opiskelijoille tai natiivi- ja ei-natiivien yhteisopetuksen mahdolliset hyödyt ja haitat voisivat olla mielenkiintoisia kohteita jatkotutkimukselle.