Vahingoittavat käytännöt ja kokemukset sosiaalityöntekijöiden työssä

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työelämän vahingoittavista käytännöistä. Vahingoittavilla käytännöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa erilaisia työelämässä koettuja epäkohtia, kuten työpaikkaväkivaltaa ja heikentyneitä työn tekemisen ehtoja, jotka voivat heikentää työhyvinvointia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on vahingoittavien käytäntöjen ymmärtäminen rakenteellisena väkivaltana ja työpaikkaväkivaltana. Tutkimuksen konteksti on sosiaalityöntekijöiden työ julkisella sektorilla, yleisimmin sosiaalitoimistossa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia vahingoittavia käytäntöjä ja kokemuksia sosiaalityöntekijöiden työhön sisältyy? 2. Miten sosiaalityössä kohdattuun vahingoittamiseen ja väkivallan eri muotoihin on mahdollista puuttua? Tutkielma on laadullinen ja aineisto on kerätty kirjoituspyynnöllä sosiaalityöntekijöiltä. Aineistona on 16 sosiaalityöntekijän kirjoitukset, jotka on analysoitu sisällönanalyysilla. Aineisto on teemoiteltu viiteen pääteemaan, jotka ovat: asiakastyöhön liittyvät vahingoittavat käytännöt ja kokemukset, johtaminen ja esimiestyö, työyhteisö ja työkulttuuri, yhteistyötahoihin liittyvät vahingoittavat käytännöt sekä vahingoittaviin käytäntöihin puuttumisen keinot. Tulosten perusteella sosiaalityöntekijät kokevat eniten vahingoittavia kokemuksia ja käytäntöjä johtamisen puutteiden takia ja yhteistyötahojen kanssa työskenneltäessä. Sosiaalityöntekijät kokevat, että esimiesten johtamistaidoissa on puutteita ja esimieheltä ei saa riittävästi tukea. Sosiaalityöntekijät kokevat, että yhteistyötä vaikeuttaa yhteistyötahojen kohdalta sosiaalityön sisällön ymmärtämättömyys tai sosiaalityön asiantuntijuuden ohittaminen. Myös kokemukset asiakkaiden taholta tulevasta väkivallasta ovat melko yleisiä, vaikka sosiaalityöntekijät eivät koe niitä suureksi ongelmaksi. Vahingoittaviin käytäntöihin puuttumisessa tärkeää on sosiaalityöntekijöiden mukaan esimieheltä ja työyhteisöltä saatu tuki, sekä riittävä aika ja resurssit työn tekemiseen. Johtaminen ja organisaation käytännöt voivat itsessään tuottaa vahingoittavia käytäntöjä, jolloin kyse voi ollaorganisaation rakenteellisesta ongelmasta.