Musiikkikasvatusteknologian käyttö, merkitys ja käyttöön tarvittavat valmiudet peruskoulun musiikinopetuksessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää musiikkia opettavien opettajien ja teknologiapainotteisen ryhmän luokanopettajaopiskelijoiden musiikkikasvatusteknologisia valmiuksia ja miten musiikkikasvatusteknologiaa on käytetty musiikinopetuksessa. Tavoitteena on myös selvittää minkälaisen merkityksen opettajat ja opiskelijat antavat musiikkikasvatusteknologialle peruskoulun musiikinopetuksessa.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. 16 hengen luokanopettajaopiskelijaryhmälle toteutettiin kysely, jonka perusteella haastatteluun valikoitiin viisi opiskelijaa. Vertailun mahdollistamiseksi myös musiikkia opettavia opettajia valikoitiin harkinnanvaraisella otannalla haastatteluun viisi henkilöä. Aineiston analyysissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja fenomenografista analyysia.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmat ryhmät olivat saaneet musiikkikasvatusteknologista koulutusta, mutta valmiuksien kehittämiseksi haluttiin vielä täydennyskoulutusta. Myös vapaa-ajalla tutustuttiin teknologian mahdollisuuksiin. Musiikkikasvatusteknologiaa hyödynnettiin monipuolisesti musiikinopetuksessa, ja sen koettiin soveltuvan musiikinopetuksen tavoitteiden toteuttamiseen. Musiikkikasvatusteknologia koettiin helpottavana, auttavana, joustavana ja motivoivana opetuksen ja oppimisen työvälineenä. Sekä opettajat että opiskelijat painottivat, että teknologia ei kuitenkaan saa olla opetuksen itseisarvo.

Sekä opettajilla että opiskelijoilla on hyvät valmiudet käyttää musiikkikasvatusteknologiaa musiikinopetuksessa. Tulosten perusteella teknologiapainotteista opettajankoulutuksen muotoa suositellaan jatkettavaksi. Täydennyskoulutuksissa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti pedagogiseen osaamiseen. Kattava opetuskäyttö edellyttää sitä, että musiikkikasvatusteknologiaan tutustutaan myös itseopiskelun kautta.