Tutkimukseni aiheena on maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representointi miesten ja naisten jalkapallon selostuksissa. Käsittelen tutkimuksessani sitä, miten nämä representaatiomallit poikkeavat toisistaan ja mitä nämä eroavaisuudet ilmentävät esimerkiksi asenteista miesten ja naisten jalkapalloa kohtaan. Tutkimusaiheeni on kiinnostava siksi, että sukupuolten välinen tasa-arvo on alati pinnalla oleva, tärkeä asia, ja jalkapallo puolestaan konsepti, jossa sitä on harvinaisen pitkään ja sinnikkäästi pyritty vastustamaan. Tutkimukseni pyrkii osoittamaan joko tiedostamattomia tai tiedostettuja seikkoja, joista tällainen asenne edelleen näkyy.
Tutkimuskysymykseni ovat siis: 1. Millaisin kielellisin valinnoin maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä tuodaan esiin miesten ja naisten jalkapallo-otteluiden selostuksissa? 2. Mitä nämä valinnat ilmentävät? 3. Näkyykö näissä representaatioissa merkkejä jalkapallossa kauan vallinneen maskuliinisen hegemonian ylläpitämisestä?
Tutkimukseni teoreettin
en kehys on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalinen teoria. Keskityn systeemis-funktionaalisen teorian kolmesta metafunktiosta ideationaaliseen metafunktioon, jonka avulla yksilöt hahmottavat todellisuuttaan ja rakentavat siitä sanavalintojen avulla tietynlaista kuvaa. Tärkein käyttämäni aikaisempi tutkimus on Lindsey J. Meânin ”Identity and discursive practice – doing gender on a football pitch”, jossa on tutkittu erotuomarien kielellistä vaihtelua miesten ja naisten jalkapallo-otteluiden aikana, ja johon vertailen omia tuloksiani.
Aineistonani käytin kuutta Ylen kanavilla vuosina 2013–2015 näytettyä jalkapallo-ottelua, joista kolme on miesten otteluita ja kolme naisten. Ottelut olivat omia nauhoituksiani, joita katsoin läpi useaan otteeseen, kirjoittaen ylös kaikki maskuliiniset, feminiiniset ja sukupuolineutraalit representaatiot sekä muut sanavalinnat, joiden katsoin jotenkin liittyvän aiheeseen.
Merkittävin havaintoni oli se, että miesten otteluissa pelaajien mieheyttä ja miehisyyttä tuotiin aktiivisesti esille runsaslukuisin ja monipuolisin kielellisin keinoin, kun taas naisten otteluissa pelaajien naiseutta ei mainittu juuri lainkaan. Naiseus ja feminiinisyys tulivat esille vain silloin, kun niillä tehtiin eroa miesten jalkapalloon. Tämä havainto tuli hypoteesiani siitä, että maskuliinista hegemoniaa pidetään yhä yllä jalkapallon diskurssissa. Havainnot ilmentävät myös, että miesten jalkapallo nauttii asemaa jalkapallon kategoriastandardina, kun taas naisten jalkapallo on vasta muotoutumassa osaksi konseptia.
Tutkimustuloksieni myötä ihmiset, kuten juuri jalkapalloselostajat, voivat tulla tietoisemmiksi vallitsevista, tiedostamattomista, luonnollisina pidetyistä toimintamalleista. Vasta, kun näiden toimintamallien olemassaolo havaitaan, niitä, ja niiden luomaa maskuliinista hegemoniaa, voidaan lähteä purkamaan.
...
