Yksityisen tekstilajin salassa muotoutuvia piirteitä on vaikeampi seurata kuin vapaasti luettavien lehtitekstien tai julkisten asiakirjojen genremuutoksia. Intiimit tekstilajit jäävät helposti tutkimatta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan päiväkirjaa yksityisenä tekstilajina. Päiväkirja on tunnistettava ja iäkäs, mutta samalla henkilökohtainen ja kirjoittajansa tarkoituksiin mukautuva genre, mikä tekee sen vakaudesta suhteellista.
Suhteellinen vakaus on Bahtinin mukaan genren ominaispiirre. Jotkin genret ovat vakaampia ja toiset dynaamisia. Genret tasapainoilevat kahden niihin vaikuttavan voiman välillä. Keskihakuinen voima pyrkii säilyttämään genren yhtenäisenä ja keskipakoinen voima paljastaa tekstilajin moniäänisyyden. Työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla moniäänisyyttä ilmaistaan päiväkirjagenressä ja mitä ääniä päiväkirjateksteissä kuuluu. Moniäänisyydellä viitataan kolmeen moniäänisyyttä tuottavaan ilmiöön: referointiin, koodinvaihtoon ja intertekstuaalisuuteen. Kaikk
i kolme juontavat juurensa dialogisesta kielikäsityksestä, joka toimii tutkimuksen pohjana. Näkökulma on uusi päiväkirjatutkimuksessa, sillä päiväkirjoja on tutkittu Suomessa melko vähän, eikä juuri ollenkaan kielitieteessä.
Tarkastelemalla päiväkirjagenren moniäänisyyttä tutkielma osallistuu genretutkimuksen parissa käytävään keskusteluun tekstilajien suhteellisesta vakaudesta. Aineistona on 11 päiväkirjaa kuudelta naiselta. Kirjoittajat ovat syntyneet vuosina 1956–1993 ja päiväkirjat on kirjoitettu vuosina 1969–2014. Päiväkirjojen kieltä analysoidaan tekstintutkimuksen keinoin.
Analyysin perusteella päiväkirjagenre tuottaa moniäänisyyttä lukuisilla eri tavoilla. Kirjoittajan minuus jakautuu moneksi eri ääneksi, jotka voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään, minkä lisäksi päiväkirjoissa kuuluu vieraita ääniä ympäröivästä kokemuspiiristä. Välillä päiväkirjoissa esiintyvät referoidut äänet lähestyvät jopa metadiskurssia. Päiväkirjojen koodinvaihto liittyy osittain tekstilajin konventioihin, mutta sillä voidaan myös tuottaa tekstiin variaatiota ja leikitellä erikielisillä äänillä. Intertekstuaaliset viitteet kutovat päiväkirjan ympärille tekstilajien moniäänistä verkkoa. Myös sivuille liitetyt toiset genret tuovat päiväkirjaan uusia ääniä. Päiväkirjan väliin talletetut liitteet ja lehtileikekollaasit tuottavat tekstilajille ominaista multimodaalisuutta. Ne todistavat päiväkirjan olevan joustava ja jokaisen kirjoittajan yksilöllisiin tarpeisiin muuntuva moniääninen genre. Tekstilajien päällekkäisyys ja sekoittuminen näyttäytyvät tekstilajia uudistavina piirteinä, sillä tekstilajien dynaaminen yhdisteleminen tekee mahdolliseksi genrejen muutoksen, yhteensulautumisen tai uusien genrejen muodostumisen.
...
