Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää 8.luokkalaisten tyttöjen käsityksiä välituntiliikunnasta ja löytää syitä tyttöjen liikkumisen ja liikkumattomuuden takana. Tutkielman tavoitteena oli löytää välituntiliikuntaan innostavia ja estäviä tekijöitä. Aineisto koostui yhteensä yhdeksän oppilaan haastatteluista. Kaikki olivat tyttöjä jyväskyläläisestä koulusta kahdeksannelta luokka-asteelta. Aineisto koottiin haastattelemalla tyttöjä kolmessa pienryhmässä tutkimuksen alussa ja tutkimuksen lopussa. Tutkielma oli laadullinen tutkimus, jossa menetelminä käytettiin toimintatutkimuksen lähestymistapaa ja haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen alussa ensimmäisen haastattelun aikana tytöt suunnittelivat itselleen kuukauden ajaksi välitunneille fyysisesti aktiivista toimintaa. Tytöt suunnittelivat kävelevänsä välitunneilla koulun sisätiloissa ja koulun pihalla. Motivoijana kävelyyn toimi Sports Tracker -sovellus, johon tytöt tallensivat omat
kävelymatkansa.
Tutkimus osoitti, että fyysisen aktiivisuuden lisääminen 8.luokkalaisten tyttöjen välitunneille oli haastavaa, koska tyttöjen istuskeluun ja seisoskeluun houkutteleva toimintakulttuuri välitunneilla oli vahva. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että fyysisen aktiivisuuden estävät tekijät välitunneilla olivat oppilaan omat tarpeet, kouluyhteisön vaikutus, ulkonäkö ja koulun toimintakulttuuri. Yleisimmäksi välituntiliikunnan esteeksi nousi se, että tytöt kokivat välitunneilla tärkeämmäksi jutella kavereiden kanssa kuin harrastaa liikuntaa. Tämän tutkimuksen mukaan 8.luokkalaisten tyttöjen fyysistä aktiivisuutta mahdollistavat tekijät olivat oppilaan oma asenne, yksilö ryhmän jäsenenä, kaverit sekä koulun toimintaympäristöön liittyvät asiat kuten välineet, paikat ja käytännöt. Tutkimuksen alussa ja lopussa tytöt viettivät välitunnit pääosin istuen tai seisten kavereiden kanssa. Tutkimuksen alkuoletus oli, että tyttöjen saadessa itse suunnitella liikuntamuodon välitunneille, fyysinen aktiivisuus lisääntyisi. Aluksi tytöt kävelivät välitunneilla enemmän kuin ennen tutkimusta, mutta pidemmällä aikavälillä innostus laantui.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että yläkouluikäisten tyttöjen välituntiliikunnan lisääminen vaatii säännöllisiä aktiivisia toimia motivaation ylläpitämiseksi niin aikuisilta kuin oppilailta itseltään ja vakiintuneiden välituntitoimintatapojen muuttamista. Kahdeksasluokkalaisten tyttöjen aktivointi ulkopuolisen henkilön toimesta tutkimuksen alussa ja tutkimusjakson puolessa välissä ei tuonut tavoiteltua fyysisen aktiivisuuden lisäämistä välitunneilla. Tässä tutkimuksessa tehty lyhytaikainen välituntiliikunnan aktivointi ei riittänyt muuttamaan tyttöjen vakiintunutta tapaa viettää välituntia. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ylä-kouluikäisillä tytöillä edellyttää todennäköisesti hyvin matalan kynnyksen toimia, joihin on helppo tarttua ja vakiintuneiden välituntitoimintatapojen sekä koulun toimintakulttuurin muuttamista.
...
The aim of this study was to investigate the eighth grade girls’ perceptions towards physical activity during recesses and to find the reasons behind the girls' activity and inactivity. The purpose of the study was to find factors that inspire or promote physical activity during recess. The data consisted of interviews of a total of nine students. All of the participants were eighth grade girls from a school in Jyväskylä. The data was collected by interviews in three small groups at the beginning and at the end of the study. The study was a qualitative research with an action research approach and the data was analyzed using content analysis. At the beginning of the study during the first interview the girls were asked to plan physical activity for recesses themselves. The physical activity was supposed to take place during the recesses and the planning was done for the first month. The girls planned to walk around in the school facilities. To increase the motivation for walking the S
ports Tracker application was used to record the walking distances. The hypothesis was that when given the opportunity to design physical activity themselves, the girls would be more physically active.
The study showed that increasing physical activity during recesses for eighth grade girls was challenging due to a strong culture that makes sitting and standing appealing. This study showed that the factors preventing physical activity during recesses were the student's own needs, the impact of the school community, physical appearance and the school's culture. The data showed that talking to their friends was more important to the girls than physical activity, which was the most common barrier for physical activity during recess. This study shows that factors enabling physical activity in eighth grade girls were the student's own attitude, an individual member of the group, peers and factors related to the school environment such as instruments, places and habits. At the beginning and at the end of the study the girls spent their recesses mostly sitting down or standing up with their friends. The hypothesis was that when given the opportunity to design the physical activity themselves, the girls would be more physically active. Physical activity during recesses was increased at first but the enthusiasm decreased with time.
Based on the results it can be concluded that increasing physical activity during recess for secondary school girls requires regular action from both the adults and the students in order to maintain the motivation. Furthermore, modification of the current habits during the recesses is needed. Activation done by a third person at the beginning and in the middle of the study did not bring the intended increase in physical activity during recess. In this study the short intervention for activating the girls was not enough to change the established recess habits of the girls. Increasing physical activity of secondary school girls is expected to require easily grasped actions with very small threshold in addition to modification of the established recess habits and school culture.
...
