Portti väkivallattomaan elämään : hyväksymis- ja omistautumisterapeuttinen verkkointerventio lähisuhdeväkivallan tekijöille

Abstract

Lähisuhdeväkivalta on vaiettu ongelma, mutta sen seuraukset ovat merkittäviä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Väkivallan tekijöiden vähäinen hakeutuminen avun piiriin on tyypillistä, sillä oman avuntarpeen tunnustaminen on vaikeaa. Tästä syystä lähdimme pro gradu -tutkielmassamme kehittämään anonyymiä matalan kynnyksen verkkointerventiota lähisuhdeväkivallan tekijöille. Tutkielmassa kuvaamme, kuinka muokkasimme Melissa Duplantiksen kehittämästä hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisesta lähisuhdeväkivallan tekijöille suunnatusta ryhmäterapiaohjelmasta samaiselle kohderyhmälle soveltuvan itseapuverkkointervention. Kuvaamme myös, miten mainostimme interventiota mahdollisille koekäyttäjille. Pyysimme palautetta interventioon osallistuneilta koekäyttäjiltä intervention eri osista sekä lopuksi koko interventiosta. Palautteita analysoidessamme kiinnostuksen kohteenamme oli hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltuvuus lähisuhdeväkivallan tekijöiden auttamiseen, verkkointervention tarjoamat mahdollisuudet sekä se, kuinka kasvokkaiseksi terapiaksi suunniteltu terapiamanuaali oli muokattavissa itseapuverkkointerventioksi. Koska tutkimuksemme lähtökohdat erosivat perinteisestä pro gradu -tutkielmasta, tutkimusmenetelmäksi valikoitui kehittämistutkimus. Aineistomme oli monitahoinen, ja se koostui kehittämistyön yksityiskohtaisesta kuvauksesta, intervention koekäyttäjien rekrytointiprosessista sekä interventiosta saaduista palautteista. Useista yrityksistä ja laajasta mainostuksesta huolimatta interventioomme osallistui vain yksi koekäyttäjä, joka vastasi kaikkiin palautekyselyihin. Kehittämistyömme tuloksena syntyi verkkointerventio “Portti väkivallattomaan elämään”, joka on nähtävissä osoitteessa https://sites.google.com/site/porttivakivallattomaanelamaan/. Saatujen palautteiden perusteella jotkin hyväksymis- ja omistautumisterapian ydinprosessit tuntuivat koekäyttäjästä vaikeilta, mutta yleisesti palaute verkkointerventiosta oli positiivista. Tulokset koostuivat vain yhden koekäyttäjän palautteista, joten niiden pohjalta ei voi tehdä yleistäviä johtopäätelmiä. Kuitenkin koekäyttäjän myönteinen suhtautuminen viittaa siihen, että verkkointerventiot voisivat tarjota apua lähisuhdeväkivaltaiseen käyttäytymiseen. Täysin itsenäinen verkossa toimiva interventio voi olla kuitenkin liian haastava tälle kohderyhmälle, joten jatkossa olisi mielekästä tutkia ja kehittää osittain tuettuja verkkointerventioita.

Domestic violence is often a hidden problem, but still it has severe consequences both in the individual and societal level. Since it is a big step to admit that one needs help it is typical for domestic violence perpetrators not to seek help at all. The difficulty to seek help gave us an idea to develop a perpetrator program that would be anonymous and easily accessible, so that help seeking could become a little bit easier and the help would be available when it is needed. In this master’s thesis we describe how we modified an acceptance and commitment group therapy program made by Melissa Duplantis to be a web based self-help intervention for domestic violence perpetrators and how we recruited test users to try our intervention. These test users were asked to give feedback from each module of our intervention and also from the whole intervention. In these feedbacks we were interested in three things. First, how ACT-based intervention would work with domestic violence perpetrator. Second, what kind of opportunities a web based intervention would offer. Third, how a therapy manual, which is meant to be a face-to-face group therapy, would be customizable to a self-help web intervention. Because our research frame was different than in a traditional master’s thesis we used design-based research as our research method. Our data is a combination of detailed description of developing the intervention, description of how we recruited test users and description of the feedback we got from the test users. Despite of extensive promotion we got only one test user who answered to all of the feedback questionnaires. “A gateway to violent-free life” was born as a result of our developing. The intervention can be found at https://sites.google.com/site/porttivakivallattomaanelamaan/. According to the feedbacks our test user found some of the ACT core processes to be a bit difficult, but in general the feedback was positive. Since we got feedback only from one person, it is not possible to make any valid conclusions based on this data. Still our test user’s positive attitude gestures that web-based interventions could provide help to domestic violent behavior. Totally independent web-interventions can be challenging and demanding for domestic violence perpetrators. In the future it would be worth of developing and researching web-interventions with the support of the therapist.