Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teaching Recovery Techniques- eli TRT-nimisen ryhmämuotoisen psykososiaalisen intervention vaikutusta Gazassa, Palestiinassa, elävien lasten kokemiin traumaperäisiin ongelmiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 482 10-13 -vuotiasta palestiinalaista tyttöä ja poikaa eri puolilta Gazan aluetta. Lapset arvottiin interventioon osallistuvaan koeryhmään (n = 242) ja odotuslistalle jäävään kontrolliryhmään (n = 240).
Mittarina tässä tutkimuksessa käytettiin Strenghts and Difficulties Questionnaire- (SDQ) kyselylomaketta, joka koostuu tunneoireita, käyttäytymisoireita, ylivilkkausoireita ja toverisuhteiden ongelmia mittaavista osioista. Näistä osioista muodostettiin summamuuttujat kuvaamaan oireita. Summamuuttujien sisäistä konsistenssia mitattiin reliabiliteettianalyysillä (Cronbach’n Alpha). Koe- ja kontrolliryhmien välisiä eroja oireiden muutoksessa alku- ja loppumittauksen välillä mitattiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Summamuu
ttujien lisäksi yksittäiset muuttujat testattiin erikseen toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Ryhmien välistä eroa alkumittauksessa testattiin riippumattomien otosten t-testillä.
Tulokset osoittivat, että SDQ:n kyselyosioista yliaktiivisuus- ja toverisuhteiden ongelmia mittaavat osiot eivät olleet johdonmukaisia ja osioiden sisäinen konsistenssi oli pieni. Myös tunneoireita ja käytösoireita mittaavissa osioissa se oli matalahko, mutta kohtalainen. Tämän vuoksi osioiden yksittäiset muuttujat testattiin erikseen. Tunneoireiden kohdalla terapia ei vaikuttanut osion kokonaispistemäärään, mutta yksittäisten muuttujien tarkastelu osoitti sen estävän lasten pelkoja ja onnetonta mielialaa lisääntymästä. Käytösoireiden kohdalla tulos oli samankaltainen: osion oireiden kokonaismäärään terapialla ei ollut vaikutusta, mutta yksittäisten muuttujien tarkastelu osoitti ryhmien välisiä eroja. Mm. vihastumisen määrää ja maltin menetystä mittaavassa muuttujassa koeryhmän lapset raportoivat vihastuvansa ja menettävänsä malttinsa useammin loppumittauksessa kuin alkumittauksessa, ja kontrolliryhmällä tulos oli päinvastainen. Yliaktiivisuusoireita mittaavan osion matala sisäinen konsistenssi huomioon ottaen voidaan tuloksista viitteellisesti päätellä, että terapia vähensi siihen osallistuneiden lasten yliaktiivisuusoireita. Selkeimmin vaikutus tuli esiin häiriintyvyyttä ja keskittymisvaikeuksia mittaavassa muuttujassa siten, että koeryhmän lapsilla häiriintyvyys ja keskittymisvaikeudet vähenivät ja kontrolliryhmällä lisääntyivät mittausajankohtien välillä. Toverisuhteiden ongelmia mittaavien väittämien tarkastelu osoitti, että terapia vaikutti myönteisesti siihen osallistuneiden lasten kokemaan kiusaamiseen sekä ystävien määrään.
Tämän tutkimuksen perusteella tarvitaan lisätutkimusta SDQ-kyselylomakkeen soveltuvuudesta länsimaiden ulkopuolella ja erityisesti maailman sotaisilla konfliktialueilla. TRT-intervention käyttö sotaolosuhteissa elävien lasten auttamiseksi sai tukea tästä tutkimuksesta, sillä koeryhmän lapset saivat siitä selvää hyötyä useiden SDQ-mittarin muuttujien perusteella.
...
