Moberg, M. 2016. ”Rasvaton kroppa -syndrooma”: Diskurssianalyyttinen tutkimus liikunnan
ja kehonkuvan yhteyksistä fitness-blogeissa. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto,
Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 74 sivua.
Paneudun tutkimuksessani siihen, millaisena liikunnan ja kehonkuvan välinen suhde näyttäytyy
fitness-blogeissa. Kiinnostuksen kohteena on paljon huomiota herättänyt ajankohtainen ilmiö
naisten lihaksikkaan vartalon tavoittelun ja kuntosaliharjoittelun ympärillä. Tutkimuksen
tarkoituksena on selvittää, minkälaisia merkityksiä liikunnalle rakentuu ulkonäön ja
kehonkuvan osalta fitness-blogeissa, ja millaisena toimijuus näyttäytyy näiden blogien
kirjoituksissa.
Aineistona toimii kolmen suomenkielisen fitness-blogin liikuntaa ja kehonkuvaa yhtäaikaisesti käsittelevät kirjoitukset. Blogit on arvottu kesällä 2014 fitfashion.fi sivuston suosituimpien naisten ylläpitämien blogien joukosta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti diskurssianalyyttistä
tutkimusotetta soveltaen. Kielenkäyttöä tarkastelemalla paneudun siihen, miten fitness-blogien kirjoittajat ja lukijat tekevät asioita ymmärrettäviksi.
Nimesin aineistosta viisi liikunnan ja ulkonäön välistä suhdetta kuvastavaa merkityskokonaisuutta, sekä seitsemän toimijuuksia ilmentävää subjektiasemaa. Näiden
perusteella ilmiö naisten lihaksikkaamman ulkomuodon tavoittelun ympärillä näyttäytyy
moninaisena. Rakentuvat merkitykset ja toimijuudet lähestyvät liikuntaa ulkonäön ja
kehonkuvan osalta erilaisista näkökulmista muodostamatta yhtenäistä linjaa. Liikunnan ja
ulkonäön välistä yhteyttä kuvataan niin negatiivisessa, positiivisessa kuin neutraalissakin
valossa. Liikunta nähdään muun muassa keinona muokata ulkonäköä ja vastata kulttuurin
kauneusihanteisiin. Toisaalta se koetaan ulkonäöllisten ongelmien aiheuttajana, ja toisaalta taas ratkaisuna niihin. Ulkonäkö nähdään paikoin myös liikkumisen osalta toissijaisena. Vaikka positiivista suhtautumista liikuntaa sekä ulkonäköä kohtaan pidetään tavoittelemisenarvoisena lähestymistapana, ovat ulkonäköön liittyvät tavoitteet ja epävarmuudenaiheet kuitenkin vahvasti läsnä. Suhtautuminen ulkonäköön ja liikkumiseen näyttäytyykin paikoin jopa ristiriitaisena. Omaa suhdetta ulkonäköön ja liikuntaan tarkastellaan ja pohditaan hyvin kriittisesti, ja itseä määritellään muiden kautta.
Nuorten ja nuorten aikuisten kanssa työskentelevien on ymmärrettävä mistä ajankohtaisissa
ilmiöissä on kysymys, jotta niihin liittyvät mahdolliset negatiiviset lieveilmiöt tunnistettaisiin ja voitaisiin välttää. Median, sekä haasteellisten ja epärealististen kauneusihanteiden ympäröimässä kulttuurissa nuoria tulisi tukea positiivisen kehonkuvan rakentamisprosessissa. Jotta ilmiötä voitaisiin ymmärtää vielä paremmin, tarvitaan kuntosaliharjoittelun ja kehonkuvan välisestä suhteesta lisää tietoa. Koska miehet eivät myöskään ole kulttuuristen kehoihanteiden ulkopuolella, tulisi molemmat sukupuolet huomioida tällä tutkimuksen saralla.
...
