Sosiaalityön hajanaisuudesta järjestelmän hajanaisuuteen : tapaustutkimus sosiaalityön muutoksesta Heinolassa 2000-luvulla

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön muutosta keskisuuressa suomalaisessa kunnassa vuosina 2000-2014. Tutkimuksen kohteena on Heinolan kaupunki ja sen sosiaalityö aikuissosiaalityön, lastensuojelun ja vammaispalvelun osalta. Tutkimuksen taustoituksena on sosiaalityön muutoksen kuvausta eri tutkimuksista ja sosiaalipolitiikan muutoksen kuvausta. Tutkimus on tapaustutkimus, ja siinä on hyödynnetty kolmea erilaista aineistoa. Nämä aineistot ovat sosiaalilautakunnan pöytäkirjat, paikallislehti Itä-Hämeen sosiaalityötä käsittävät artikkelit sekä työntekijöiden teemahaastattelut. Käytän analyysimenetelmänä sisällönanalyysia. Analyysi on jaoteltuna kolmelle eri toiminnan tasolle: makro-, meso- ja mikrotasolle. Näiden tasojen mukaan on analyysin ensimmäisessä vaiheessa muodostettu aikajana sosiaalityöhön vaikuttavista muutoksista ja tapahtumista tarkkailuajanjaksolla. Haastatteluaineistossa keskitytään työntekijöiden kokemuksiin muutoksista eli mikrotason tapahtumiin. Tässä tutkimuksessa Heinolan sosiaalityön muutos ja kehitys 2000-luvulla on kulkenut kriisien ja lakimuutosten kautta työn uudelleen organisointiin. Heinolassa on siirrytty yhdennetystä sosiaalityöstä elämänkaarimalliajatteluun, johon on vaikuttanut sekä sosiaali- ja terveystoimen yhdistyminen kunnassa että asiakasmäärien kasvu etenkin lastensuojelussa. Sosiaalityö on pirstaloitunut eri yksiköissä tehtäväksi asiantuntijatyöksi. Työntekijöiden kertomana työ on muuttunut helpommin hallittavaksi kuin 2000-luvun alussa mutta myös hajanaisemmaksi. Sosiaalityötekijältä ei vaadita niin laajaa osaamista kaikista sosiaalihuollon aloista, näin ollen palvelujen eriytyminen on ollut positiivinen asia. Eriytyneessä palvelujärjestelmässä yhteistyön tekemisen taidot ovat tärkeät, ja niissä on Heinolassa kehittämisen paikka.