Retorinen kysymys ja kysyvä fokusrakenne suomalaisessa viittomakielessä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tarkastella millainen on retorinen kysymys suomalaisessa viittomakielessä (SVK). Tutkielmassa sovelletaan retorisen kysymyksen määrittelyä suomalaiseen viittomakieleen, kuten se ymmärretään puhutuissa kielissä, ja kuinka muun muassa viitottujen kielten tutkija Wilbur (1995) sen käsittää amerikkalaisessa viittomakielessä (ASL). SVK:n retorista kysymystä ei ole aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena on selvittää löytyykö suomalaisesta viittomakielestä Wilburin (1995) kuvaamia retorisen kysymyksen luokkia. Lisäksi tutkielmassa kuvaillaan tutkimusaineistosta löytyneiden retoristen kysymysten muotoa. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta videotallenteesta, joissa esiintyy kaksi eri henkilöä. Luennot ovat noin tunnin mittaisia, natiivin viittomakielisen henkilön pitämiä luentoja. Molemmat luennot ovat vuorovaikutteisia yleisön kanssa ja ne on kuvattu viittomakieliselle kieliyhteisölle tyypillisessä tilanteessa. Aineiston analysointi on toteutettu ELAN-ohjelman avulla. Aineistosta löydetyt retoriset kysymykset on luokiteltu kahteen luokkaan Wilburin retoristen kysymysten luokkia noudattaen, lukuun ottamatta Wilburin mainitsemaa kolmatta luokkaa ”retoriset kaikukysymykset”. Kyseisen luokan retorisien kysymysten analysointi on jätetty tästä tutkielmasta pois, sillä käytetyistä aineistoista ei ollut nähtävissä kaikkia luennon aikana tapahtuneita yleisön kommentteja, jotka olisivat olleet kyseisen luokan analysoinnin kannalta olennaisia. Tutkielma osoitti, että SVK:n retoriset kysymykset voidaan luokitella vastaavasti kahteen retorisen kysymyksen luokkaan, kuten Wilbur on esittänyt ASL:n retorisista kysymyksistä. Luokkajako on seuraava: 1) retoriset kyllä/ei-kysymykset ja 2) kysymysviittoman sisältävät retoriset kysymykset. Lisäksi tutkielman tulosten perusteella luokkajakoon on lisätty yksi luokka, jota Wilburin luokkajaossa ei ole mainittu. Tämä kategoria tässä tutkielmassa on: 3) ei-manuaalisesti ilmaistavat retoriset kysymykset. Kaikki aineistosta löytyneet esimerkit eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisesti vastaavia Wilburin luokittelun kanssa. Suurimmat erot Wilburin määritelmien ja tämän tutkielman esimerkkien välillä on nähtävissä kulmien asennoissa. Lisäksi aineiston perusteella voidaan todeta, että on olemassa rakenne, jota perinteisesti on ajateltu retoriseksi kysymykseksi, mutta joka on muunlainen kielen ilmiö. Tätä rakennetta nimitetään tässä tutkielmassa kysyväksi fokusrakenteeksi. Merkittävää on se, että suurin osa aineistoesimerkeistä on kysyviä fokusrakenteita eikä retorisia kysymyksiä. Tutkielman puutteeksi voidaan katsoa se, että käytetty aineisto on melko pieni ja se, että yleisön kommentit eivät ole tallenteilla analysoitavissa. Käytetty aineisto antaa kuitenkin viitteitä siitä, millaisia retorisia kysymyksiä suomalaisessa viittomakielessä esiintyy. Tutkielman tulosten perusteella voidaan lisäksi sanoa, että tutkielmalla saatiin tukea sille, että eräät perinteisesti retoriseksi kysymykseksi kutsutut rakenteet ovat todellisuudessa kysyviä fokusrakenteita. Aiheen tarkastelu monipuolisilla aineistoilla tulevaisuudessa on kuitenkin tarpeen.

This thesis studies rhetorical questions in the Finnish Sign Language (FinSL). The study applies to the Finnish Sign Language the concept of rhetorical questions in spoken language, and compares this with sign language researcher Wilbur’s (1995) observations of the rhetorical question in American Sign Language (ASL). The rhetorical question has not previously been studied in FinSL. The objective of this study is to ascertain whether FinSL also includes the types of rhetorical questions that Wilbur describes in ASL. This study also describes the form of the rhetorical questions discovered in FinSL. The research material consists of two videos. The videos are recordings of two approximately one-hour-long lectures given by two different native signers. Both lectures are interactive with the audience and filmed in a situation that is typical for the language community. The material is analyzed using the ELAN program. The rhetorical questions found were divided into two types. This division corresponds to Wilbur’s typing, with the exception that his third type, rhetorical echo questions, has been left outside the scope of this study, due to there being insufficient coverage of the replies of the audience in these videos for a reliable analysis of the data. The study shows that rhetorical questions in FinSL can be typed into two of the types Wilbur has used with ASL. These types are 1) rhetorical yes/no questions and 2) rhetorical wh-questions. In addition, the study revealed a third type that is not mentioned by Wilbur: 3) non-manual rhetorical questions. However, not all the examples found in the study material fit perfectly into Wilbur’s typing. The greatest differences between Wibur’s types and the examples in this study are found in the positioning of the brows. In addition, the material shows that there exists a structure that has traditionally been considered a rhetorical question, but which is in fact a different phenomenon of the language. This study calls the phenomenon “the interrogative focus structure”. It is significant that the majority of the examples in the research material are in fact interrogative focus structures and not rhetorical questions. This study may be criticized for being based on a fairly small sample. The unavailability of audience comments for analysis is another shortcoming. Yet the material used does give indications of the types of rhetorical questions that exist in the Finnish Sign Language. The results of this study very much support the theory that some structures that have traditionally been considered rhetorical questions are in fact interrogative focus structures. Further study with more extensive research material is important.