Heikko lapsi ja kompetentti aikuinen varhaispedagogiikan lähtökohtina? : lapsen, vanhemman ja varhaiskasvatuksen konstruktiot ammattijärjestöjen lainsäädäntökeskustelussa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamista koskevaa keskustelua varhaiskasvatuksen lakityöryhmässä edustettuina olleiden ammattiliittojen (JHL, Lastentarhanopettajaliitto, OAJ, Talentia, Tehy, STTK ja SuPer) jäsenlehdissä. Aineisto muodostuu 99 jäsenlehdissä vuoden 2012 lopun ja vuoden 2014 lopun välisenä aikana julkaistusta tekstistä. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin sekä kriittisen diskurssianalyysin tekstianalyysimenetelmien avulla.

Tutkielman taustalla on diskurssianalyyttiselle tutkimukselle tyypillinen lähtökohtaoletus kielen käytön sosiaalista todellisuutta rakentavasta luonteesta. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, millaisia lasta, lapsuutta ja vanhempaa (tai perhettä) sekä päivähoitoa, varhaiskasvatusta ja varhaiskasvattajaa koskevia käsityksiä on löydettävissä ammattiliittojen jäsenlehdissä käydyssä, varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamista koskevassa keskustelussa ja miten nämä käsitykset konstruoidaan.

Tutkielma edustaa yhteiskuntatieteellistä lapsuustutkimusta. Teoriataustassa avataan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kehitystä sekä lapsen, perheen ja varhaiskasvatuksen konstruktioita varhaiskasvatustutkimuksen ja lapsuuden sosiologian näkökulmasta.

Aineistossa varhaiskasvatus esitetään pääasiassa lapsen oikeutena. Lapsen kasvun ja kehityksen tarkastelut nojaavat universaalin lapsuuden ja ’normaalin’ kehityksen olettamuksille, mutta myös lapsen yksilöllisyyttä korostetaan. Vanhempia ja perhettä tarkastellaan teksteissä vähän, mutta aineistosta löytyy viitteitä sekä ’heikon’ että ’kompetentin’ perheen konstruktioista. Varhaiskasvatusta käytännön toimintana kuvataan kolmella eri tavalla: ns. educare-mallin mukaisena hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutena, pedagogiikkana ja opetuksena sekä hoivana ja hoitona. Lasten oppimisen tarkastelussa korostuu aikuisen toiminnan keskeinen rooli ja pedagogisen osaamisen merkitys vertaisryhmätoiminnan ja sen merkityksen jäädessä vähemmälle huomiolle. Aineistosta hahmottuu sekä ’heikon’ että ’kompetentin’ lapsikonstruktion piirteitä. Tulosten perusteella voidaan kysyä, onko ’heikon’ lapsen ja ’kompetentin’ varhaiskasvattajan konstruktioiden yhdistelmä hyvä lähtökohta vai olisiko keskustelussa hyvä huomioida vahvemmin myös kompetentin, vuorovaikutuksessaan aktiivisen ja myös vertaistoiminnassa tietoa, identiteettiä ja kulttuuria rakentavan lapsen ja kompetentin varhaiskasvattajan konstruktiot varhaispedagogiikan lähtökohtina. Toimintaa koskevien käsityserojen pohjalta herää myös kysymys, viestivätkö ne uudenlaisen, kilpailukykyä ja taloudellista kasvua sekä oppimista korostavan ajattelutavan nousemisesta perinteisempien leikkiä, spontaania ja luovaa sekä vertaisryhmätoimintaa korostaneiden käsitysten rinnalle ja niiden kilpailijaksi.