Lapsi ja lapsuus Lastentarha-lehdessä

Abstract

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli käsitys lapsuudesta historiallisena ja kulttuurisena seikkana ja lapsuuden normalisointi osana modernia lapsuutta. Kasvatuksen tavoitteeksi on katsottu muodostuneen kompetentin lapsen ihanteen. Suomessa päivähoitojärjestelmää näyttäisi lähdetyn kehittämään ajatellen kompetenttia lasta. Lisäksi päivähoito instituutiona asettaa tietynlaisia normaaliuden odotuksia lapsille. Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella Lastentarha-lehden kirjoituksia kolmelta eri vuosikymmeneltä erityisesti siitä näkökulmasta, miten lasta ja lapsuutta niissä tulkitaan, ja millaiseksi kuvautuu kunkin ajanjakson normaali lapsi. Tutkimuksessa tarkasteltiin kehysanalyysin keinoin, millaisissa kehyksissä lapsesta ja lapsuudesta kirjoitettiin Lastentarha-lehdissä ajanjaksoina 1985–1989 ja 1996–1999 sekä 2006–2009. Tutkimuksella selvitettiin millainen on tekstien normaali lapsi. Lisäksi tavoitteena oli pohtia kunkin ajanjakson tutkimustuloksia suhteessa muuhun yhteiskunnalliseen ja lapsia koskevaan keskusteluun. Tutkimuksessa ensimmäiseltä ajanjaksolta 1985–1989 löytyi kasvatusyhteistyön ja tieteellisen kasvatuksen kehykset. Normaali lapsi kuvautui tänä aikana joksikin tulossa olevaksi, sosiaaliseksi ja projektilapseksi. Toiselta ajanjaksolta 1996–1999 löytyi kasvattajan roolin ja poikkeavuuden kehykset. Normaalin lapsen kuva oli kompetentti, osaava ja omatoiminen. Ajanjakson 2006–2009 kehykset olivat aktiivisen oppijan ja erilaisuuden kehykset. Ajanjakson normaali lapsi oli omatoiminen aktiivinen oppija. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että modernille lapsuudelle ominainen luokittelu normaaleihin näkyi osaltaan tämän tutkimuksen teksteissä. Tutkimus tuo esille päivähoidon instituution kasvatuksellisen kehityksen yksilöllistyvää suuntaa, johon kuuluu osaksi lasten luokittelu normaaleihin ja poikkeaviin. Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe olisi se, millaiseksi kuvautuu normaali lapsi päivähoidon työntekijöiden tekemissä lasten yksilöllisten varhaiskasvatussuunnitelmien kirjauksissa. Lisäksi tässä tutkimuksessa käytettyä aineistoa voisi lähestyä näkökulmasta, jossa tutkitaan lastentarhanopettajien ominaisuuksia ja työtä. Sitä tietoa voisi suhteuttaa siihen, millaista on hyvä ja tavoiteltava varhaiskasvatus tässä yhteiskunnassa, kun tavoitteena on ’normaali lapsi’.