IPSAS-standardien merkitys Suomen kuntien aineellisten hyödykkeiden arvostamisessa

Abstract

Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut muutos julkissektorin kirjanpidon vaatimuksissa (New Public Management -ajattelu) on ollut vaikuttamassa Suomen kuntien siirtymisessä (osittaiseen) suoriteperusteiseen kirjanpitoon 1990-luvun loppupuolella. Vallitseva suuntaus on synnyttänyt myös kansainväliset julkiselle sektorille tarkoitetut IPSAS-tilinpäätösstandardit. Tämä tutkielma käsittelee kansainvälisten IPSAS-tilinpäätösstandardien soveltumista Suomen kuntien käyttöön.

Tutkielmassa keskityttiin Suomen kuntien vuoden 2013 taseiden merkittävimpään kokonaisuuteen, aineellisiin hyödykkeisiin ja näiden arvostamiskäytäntöihin IPSAS-standardeissa ja voimassa olevassa kuntien lainsäädännössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tulkitsevaa käsiteanalyysiä vertailtaessa kahden eri normiston taseen arvostamiskäytäntöjä toisiinsa.

Tutkimustuloksista huomataan IPSAS-standardien tasekeskeisempi lähestymistapa tilinpäätösinformaation laadintaan, vaikka arvostamiskäytännöt ovat monelta osin yhteneviä normistojen välillä. Tasekeskeisestä lähestymistavasta johtuen tase-erien uudelleenarvostaminen on IPSAS-standardeissa suuremmassa roolissa. Uudelleenarvostamisten vaikuttaessa käyttöomaisuuden vuosipoistoihin, voidaan tällä keinolla jälkikäteen muuttaa julkisen sektorin jo maksettujen investointien kustannusten jakamista taloudelliselle pitoajalle. Julkisen sektorin investointien luonteeseen kuuluu niiden avulla toteutettava palvelujen tuotanto yhteisön asukkaille, eikä investointeja ole lähtökohtaisesti tarkoitus realisoida edelleen myymällä. Tällöin uudellenarvostamisen mielekkyys julkisen sektorin taseissa voidaan kyseenalaistaa. Tutkielmassa nousee esille myös IPSAS-standardien yksityiskohtaisuus, joka vaikuttaa standardien implementointi- ja laadintakustannuksia nostaen.