Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia koheesiokeinoja suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset käyttävät ruotsinkielisissä teksteissään. Konjunktiot ja konnektiivit sitovat lauseita,virkkeitä ja tekstiosia yhteen ja luovat näin helppolukuisen, yhteneväisen, selkeästi rakentuneen ja lukijaystävällisen tekstin. Tutkimusaineisto koostui oppilaiden omakohtaisista kertomuksista (n=412), jotka oli kerätty Jyväskylän yliopiston toisen kielen kirjoittamistaitoihin perustuvassa
Topling-hankkeessa vuosina 2010–2012. Tutkimuksessani oppilaat oli jaettu kolmeen ryhmään koulutusasteen ja oppimäärän mukaan: yläkoululaiset B1-ruotsin (n=60), yläkoululaiset A1-ruotsin (n=20) sekä lukiolaiset B1-ruotsin (n=71) lukijat. Koheesiokeinojen käyttöä verrattiin oppilasryhmien välillä, samalla selvitettiin niiden esiintymistä kertovassa tekstityypissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös virheitä, joita yleisempien koheesiokeinojen käyttöön mahdollisesti liittyi.
Tutkimustulokset osoittivat, kuink
a oppilaat, jotka olivat opiskelleet ruotsia kauemmin – yläkoululaiset A1- ja lukiolaiset B1-ruotsin lukijat – käyttivät eniten ja monipuolisemmin koheesiokeinoja teksteissään, heillä esiintyi niiden suhteen myös vähiten virheitä. A1-kielen lukijat käyttivät teksteissään eniten konjunktioita ja konnektiivejä, lukiolaiset puolestaan käyttivät niitä monipuolisemmin. Yläkoululaiset B1-ruotsin lukijat, jotka olivat opiskelleet ruotsia vasta 1–3 vuotta tutkimusaineistoa koottaessa, käyttivät eniten yksinkertaisia koheesiokeinoja ja tekivät eniten virheitä niiden käytössä; toisaalta heilläkin oli tietoa erilaisista kytkentätavoista, vaikka määrällisesti tulokset jäivät vähäisiksi. Tulokset osoittivat myös kuinka tekstityyppi vaikuttaa koheesiokeinojen käyttöön; kertomuksissa, joissa tapahtumat esitetään kronologisessa järjestyksessä, ovat temporaaliset kytkennät yleisempiä ja kaikki oppilasryhmät käyttivätkin niitä toiseksi eniten, additiivisten kytkentöjen jälkeen.
Kieltenopetuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota kirjoitustehtäviin ja tekstien rakenteisiin. Lyhyet, yksittäiset virkerakenteet, eivät harjoita koheesiokeinojen käyttöä, sillä ne eivät vaadi tekstin kytkemistä laajempaan kontekstiin. Tekstin yhteneväisyyden ja sidoksisuuden harjoitteluun tarvitaankin pidempiä, useista lauseista sekä virkkeistä koostuvia kirjoitelmia. Samalla tulee kiinnittää huomiota tekstityypille ominaisiin sanavalintoihin.
...
