Tässä tutkielmassa tutkin keskisuomalaisen Kinnulan kunnan kirkonkylän rakennetun kulttuuriympäristön muutosta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä tutkimuksen tekoajankohtaan asti. Tärkeimmät tutkimuskysymykset työssäni olivat, minkälainen Kinnulan kirkonkylä oli 1900-luvun alussa, ja miten muutosprosessi kylään vaikutti. Pyrin tutkielmassani analysoimaan vertaillen 1900-luvun alun ja nykyhetken kirkonkylän maisemaa ja kinnulalaista rakennusperintöä. Käsittelen teemoittain asumisen, liike-elämän, teollisuuden, vapaa-ajan sekä kunnallisen ja kirkollisen elämän ympäristöjä sekä niihin kohdistuneita muutoksia. Pyrin vastaamaan myös kysymyksiin siitä, mikä muutoksen aiheutti ja miksi vanha hävisi.
Tärkeimpinä tutkimusaineistoina työssäni ovat haastattelut, rakennusinventoinnit sekä arkistoaineistot. Haastattelin tutkielmaani varten yhdeksää kinnulalaista, joista useimmat olivat eläneet lapsuuttaan Kinnulassa 1920- ja 1930-luvuilla. Teemahaastattelujen tärkeäksi anniksi muodostuivat kadonneen
miljöön hahmottamisen ohella haastateltavien rakennuksiin ja paikkoihin liittyvät henkilökohtaiset muistot ja tarinat, jotka kuvasivat heidän rakennettuun kulttuuriympäristöön liittämiä merkityksiä. Myös haastateltavien ajatukset ja kokemukset kirkonkylän muutosprosessiin liittyen nousivat työssäni keskeisiksi. Keski-Suomen museon rakennusinventointiaineistot sekä Kinnulan kunnan arkistossa säilytetyt rakennuskaavat ja rakennuslupa-aineistot auttoivat hahmottelemaan rakentumisen vaiheita sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Tärkeään rooliin nousivat myös valokuvat, jotka toimivat analyysin lähteenä, haastattelujen innoittajina sekä työni kuvituksena.
Kinnulan kirkonkylä on tutkimani ajanjakson aikana muuttunut maalaiskirkonkylästä moderniksi maaseudun keskustaajamaksi. Kirkosta, maatiloista ja mäkituvista muodostuva kirkonkylä on 1900-luvun aikana rakentunut monipuolisesti kunnallisia ja liike-elämän palveluita tarjoavaksi kuntakeskukseksi. Muutosprosessin taustalla on ollut ennen kaikkea elinkeinojen rakennemuutos sekä sen aikaansaama muuttoliike maaseudulta kaupunkien lisäksi kirkonkyliin ja muihin taajamiin. Muita tekijöitä on ollut jälleenrakennuskauden asuntotuotanto, vaatimattomana ja ahtaana pidetty Kinnulan rakennuskanta sekä rakennuskulttuurin muuttuminen perinteisestä talonpoikaisesta hirsirakentamisesta uusia rakennustekniikoita ja arkkitehtuurin virtauksia noudatteleviin koko maassa tavattaviin rakennustyyppeihin.
Keskeisiksi käsitteiksi työssäni nousivat kulttuuriperintö, erityisesti rakennettu kulttuuriympäristö ja rakennusperintö aineellisena kulttuuriperintönä sekä haastatteluissani nousevaan muistitietoon rakentuva aineeton kulttuuriperintö. Pohdin työssäni myös kinnulalaisen muistitiedon ja aineettoman kulttuuriperinnön käyttökelpoisuutta viranomaisvetoisessa rakennetun kulttuuriympäristön hoidon ja suojelun kontekstissa.
...
