Digitaaliset rajoitukset tietokonepelien suojauksessa

Abstract

Digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta — lyhennettynä DRM — on ollut yksi peliteollisuuden kiistellyimmistä keinoista hillitä piratismia Internetin kaupallistumisen jälkeen. Vaikka menetelmää pidettiin alunperin välttämättömyytenä pelialalle, pelaajat ja jopa pelinkehittäjät ovat väittäneet menetelmän olevan vain haitaksi laillisille pelaajille ja pikemminkin houkuttelevan käyttäjiä piratoimaan pelinsä sen seurauksena. Tässä tutkielmassa käsitellään aluksi digitaalista käyttöoikeuksien hallintaa yleisesti, Internetin yleistymistä edeltäneitä tietokonepelien suojausmenetelmiä ja lopuksi neljää DRM-pohjaista suojausmenetelmää tietokonepelialalta.

Digital rights management — DRM for short — has been one of gaming industry’s most controversial methods to combat piracy since the commercialization of the Internet. While DRM was initially deemed as a necessity for the industry, gamers and even game developers have claimed that the method only serves as a hindrance for legal customers and that it tempts people to pirate their games because of that. This thesis first examines digital rights management in general, computer game protection methods used before the widespread usage of the Internet, and lastly four DRM methods used in the computer games.