Israelin ja Palestiinan välinen kiista maa-alueesta on johtanut yhteen modernin historian pitkittyneimmistä ja väkivaltaisimmista konflikteista. Kesäkuussa 2014 väkivaltaisuudet leimahtivat jälleen Gazassa, ja siviiliuhrien määrä oli suurin lähes 50 vuoteen. Tapahtumat saivat runsasta mediahuomiota ympäri maailman. Konfliktin uutisointi on ollut usean akateemisen tutkielman kohteena, ja monissa tapauksissa se on havaittu jossain määrin puolueelliseksi. Näihin lukeutuu esimerkiksi Aziza Zaherin kriittinen diskurssintutkimus länsimaisista ja arabilehdistä. Analyysi sanastosta, narratiiveista sekä transitiivisuudesta näytti, että uutisointi ei ollut puolueetonta ja ennakkoluulotonta, toisin kuin lehdistön ihanteet antavat syytä olettaa. Tämän kandidaatintutkielman pyrkimyksenä on jatkaa konfliktin uutisoinnin kriittistä tarkastelua, sillä on tärkeää tutkia, minkälaista maailmankuvaa media levittää ja pitää yllä. Tarkempi tutkimuksen kohde oli israelilaisten ja palestiinalaisten represent
ointi yksilöinä ja ryhmiä sekä osapuolten välisten voimasuhteiden kuvaaminen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta suuresta amerikkalaislehdestä, Washington Postista sekä New York Timesistä. Analyysimetodi oli aineiston ja tutkielman pituuden mukaan räätälöity versio kriittisestä diskurssianalyysistä, joka keskittyi sanavalintoihin ja transitiivisuusrakenteisiin. Analyysi osoitti, että konfliktin representointi ei tässäkään tapauksessa ollut neutraalia ja tasapuolista. Washington Post esitti usein israelilaisten harjoittaman väkivallan institutionalisoituneena ja hyväksyttävämpänä kuin palestiinalaisten väkivallan, joka kuvattiin usein asehenkisyytenä ja jopa terrorismina. Israelilaisten harjoittaman väkivallan kuvaaminen ei myöskään ollut yhtä läpinäkyvää kuin palestiinalaisten. Viittaukset israelilaisuhreihin herättivät usein sympatiaa, vaikkakin palestiinalaisuhreihin viitattiin myös emotionaalisesti vetoavilla tavoilla. New York Times esitti Israelin asevoimat institutionalisoituneena, mutta niin myös palestiinalaisten toimet, toisin kuin Washington Post. Israelilaisten harjoittama väkivalta kuvattiin jälleen vaikeaselkoisemmin kuin palestiinalaisten, mutta representaatio oli tasapuolisempi kuin Washington Postilla. Viittaukset uskontoon olivat kuitenkin eriarvoistavia, sillä ne antoivat näkyvyyttä vain israelilaisten uskonnolle ja uskonnollisuudelle, niin uhrin asemassa kuin muissakin tapauksissa. Viittaukset siviileihin keskittyivät lähinnä israelilaisiin ja sivuuttivat palestiinalaisten näkökulman. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin representointi mediassa ei ole tasa-arvoista. Tulokset olivat monilta osin yhteneväiset aiempien tutkimusten kanssa. Konfliktin uutisoinnin kriittistä tutkimista on siis syytä jatkaa, jotta eriarvoistavat representaatiot eivät vaikuta suuren yleisön ymmärrykseen konfliktin luonteesta.
...
