Tulevat opettajat luokanhallinnan ja työrauhan rakentajina : luokanopettajaopiskelijoiden luokanhallinnallinen minäpystyvyys sekä käsityksiä työrauhasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia valmistumassa olevien Jyväskylän yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden tämänhetkistä minäpystyvyyttä luokanhallinnan osalta. Lisäksi tarkasteltiin opiskelijoiden käsityksiä työrauhasta sen häiriöiden, taustavaikuttajien, edistämisen ja siinä käytettävien keinojen osalta. Tutkimus toteutettiin mixed methods -lähestymistavalla eli käyttämällä sekä määrällistä että laadullista, fenomenografista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella keväällä 2014 ja syksyllä 2015. Tutkimukseen vastasi 53 opintojensa loppupuolella olevaa luokanopettajaopiskelijaa. Kyselylomake sisälsi Likert-asteikollisia minäpystyvyyttä mittaavaa väittämiä sekä neljä työrauhaan liittyvää avointa kysymystä. Minäpystyvyyttä tarkasteltiin tilastollisella analyysillä ja avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisesti kategorioita muodostaen. Tulokset osoittivat, että tulevilla opettajilla on keskinkertainen luokanhallinnan minäpystyvyys (ka. 5.4 asteikolla 1–7). Suurinta varmuutta vastaajat kokivat suunnitteluun liittyvissä tehtävissä ja heikointa työrauhan osa-alueessa. Käsitykset työrauhasta, sen syistä ja siihen käytettävistä ennaltaehkäisyn ja puuttumisen keinoista olivat rohkaisevan moderneja ja opettajan osuutta tiedostavia, vaikkakin oppilaan osuus korostui. Vaikka minäpystyvyys oli suhteellisen korkea ja käsitykset työrauhasta moderneja, olisi toivottavaa, että luokanopettajakoulutus tukisi entistä paremmin luokanhallinnan minäpystyvyyden muotoutumista ja kehittäisi työrauhakäsityksiä ennaltaehkäisyä painottavaan suuntaan.

The objective of the study was to examine student`s self-efficacy in classroom management and educator conceptions of discipline disruptions. We examined respondents’ conceptions about discipline disruption and causatives, conceptions of how to prevent discipline problems, and what kind of measures the respondents would use in a case of disruption. The study was carried out as qualitative and quantitative-based survey and phenomenografic approach. The data was collected during April and May 2014 and September and November 2015 from 53 student respondents from Jyväskylä University’s teacher education department. The respondents were performing either the third or fourth final sections of practical training. The surveys contained Likert-scale statements concerning self-efficacy and four open questions about conceptions of discipline disruptions. The analysis of the material was data driven; the quantitative statements were examined analyzed statistical. The qualitative data was analyzed in a typical fenomenografical way by creating categories. The survey showed that self-efficacy was measured at an average level. The highest rates were measured in planning related tasks and lowest rates in discipline section. Student’s conceptions of discipline and its tools were encouragingly modern. Also the teacher’s part and role in discipline issues was consciously recognized even though the student’s role was also emphasized as in earlier studies too. Even though self-efficacy was relatively high with modern conceptions of discipline tools it would be desirable for teacher education to promote more formation of student self-efficacy and put greater emphasis on conceptions of preventing of discipline disruptions.