Älykkyyden diskurssit Helsingin Sanomien ”Mensan jäsen: Mitä seksikkäämmin pukeudun, sen tyhmempänä minua pidetään” -artikkelin kommenteissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tutkin Helsingin Sanomien verkkolehdessä ilmestyneen ”Mensan jäsen – Mitä seksikkäämmin pukeudun, sitä tyhmempänä minua pidetään” -artikkelin kommentteja. Artikkelissa otetaan kantaa yleisiin stereotyyppisiin käsityksiin, jotka määrittelevät, mitä on älykkyys, millainen älykkyys on hyväksyttävää ja millaisia ominaisuuksia älykkäällä ihmisellä oletetaan olevan. Älykkyys esitellään artikkelissa Mensan älykkyystestin kautta, ja kommenttien pääasialliset sisällöt keskittyvät samalla tavoin juuri tähän älykkyystestiin tai edellä mainittuihin stereotypioihin.

Aineistoni keskiössä on erilaiset älykkyysdiskurssit ja representaatiot älykkyydestä, ja tarkastelen niitä diskurssianalyysin teoreettisen ja metodologisen viitekehyksen avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa kielellisten valintojen, kuten sanaston tutkimista. Koska aineistosta löytyy paljon toisiinsa nähden ristiriitaisia diskursseja, tutkin myös, millainen diskursiivinen vuorovaikutuskenttä kommenttiketju tässä kontekstissa on, ja miten diskurssit ja vastadiskurssit vuorottelevat ja asettuvat muiden arvioitaviksi. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Miten kommenteissa representoidaan älykkyyttä? Millaisina älykkyyden diskurssit näyttäytyvät juuri tässä kontekstissa?

Analyysista nousee neljä merkittävää diskurssia: Mensaa kritisoiva diskurssi, ulkoisen olemuksen diskurssi, monenlaisten älykkyyksien diskurssi sekä nainen ja älykkyys -diskurssi. Näistä huomattavin on Mensaa kritisoiva diskurssi, jossa Mensan älykkyystestin validius ja yleistettävyys halutaan kiistää. Lisäksi kolmelle ensimmäiselle diskurssille muodostuu myös omat vastadiskurssinsa, jotka merkityksellistävät älykkyyttä juuri päinvastoin. Älykkyyden representaatio on samalla tavoin kaksijakoista: älykkyys on toisaalta monikäyttöinen ja arkea helpottava resurssi, toisaalta jotakin, josta ei kuulu puhua ääneen mutta jonka pitää silti ohjata yksilön käyttäytymistä ja erilaisia valintoja sosiaalisesti hyväksyttävillä tavoilla.