Itsestään selvä valinta? : peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten koulutusvalinnan perusteiden diskurssianalyyttista tarkastelua

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee yhdeksäsluokkalaisten puhetta toisen asteen koulutusvalinnasta ja siinä esiintyviä kulttuurisia merkityksiä. Merkityksiä tarkastellaan ohjauksen näkökulmasta suhteessa sekä aikaisempaan koulutussosiologiseen tutkimukseen perhetaustan vaikutuksesta koulutusvalintaan että perhetaustan ja luokan kulttuurisina prosesseina käsitteellistäviin tutkimuksiin ja teorioihin. Tutkimuksen aineisto koostuu helsinkiläisessä koulussa tehdyistä yhdeksäsluokkalaisten haastatteluista ja lähestymistapa on diskurssianalyyttinen. Haastattelupuheesta paikannetaan eri tulkintarepertuaareja ja tapoja käyttää näitä puheessa. Yhdeksäsluokkalaisten puheesta nostetaan esiin viisi eri tulkintarepertuaaria: koulutuksen hyödyllisyys -repertuaari, yksilöllisyysrepertuaari, vastuullisuusrepertuaari, käytäntö vastaan teoria -repertuaari sekä amis vastaan lukio -repertuaari. Diskurssianalyysin avulla osoitetaan, miten näiden repertuaarien käyttö puheessa erottelee ammatillista ja lukiokoulutusta sekä rakentaa näiden välille hierarkiaa ja miten puhujat positioivat itseään suhteessa näihin merkityksiin tuottaen kuvaa itsestään tietynlaisina valitsijoina. Diskurssianalyyttinen lähestymistapa osoittautui ohjauksen näkökulmasta hyödylliseksi tavaksi tarkastella koulutusvalintapuhetta. Jatkotutkimuksella voitaisiin saada tarkempi kuva yhdeksäsluokkalaisten koulutusvalintaan liittämistä kulttuurisista merkityksistä ja niiden käytöstä.