Topeliuksen satujen suomalaisuuskuvat

Abstract

Tutkin, millaisia kuvia suomalaisuudesta nousee esiin Topeliuksen saduissa. Aihe on kiinnostava, sillä suomalaisuus on aina ajankohtainen teema ja Topeliuksen saduissa on paljon vanhoihin suomalaisiin uskomuksiin perustuvia asioita sekä Suomeen liittyvää sanastoa. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia kuvia suomalaisuudesta nousee esille? Miten leksikaalisilla valinnoilla ja eksperientiaalisilla lausetyypeillä rakennetaan suomalaisuuskuvaa?

Hyödynnän tutkimuksessani M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliteoriaa. Tarkempi näkökulmani on ideationaalinen metafuntio ja sen eksperientiaalinen alametafunktio. Hallidayn mukaan on olemassa kolme metafunktiota, jotka säätelevät kielen muotoa. Yksi niistä on ideationaalinen eli representatiivinen, joka kuvaa kielen avulla kokemus- ja mielikuvitusmaailmoita. Eksperientiaaliseen alametafunktioon kuuluvat leksikaalisten eli sisältösanojen sekä maailmaa konstruoivien eksperientiaalisten lausetyyppien tarkastelu. (Shore 2012a: 146–147.)

Aineistonani on Irja Lappalaisen vuonna 1990 tekemä suomennos Topeliuksen satuaarteet. Valitsin sadut Sampo Lappalainen ja Koivu ja tähti. Analysoin näitä satuja eksperientiaalisen metafunktion avulla siten, että suomalaisuusteema on koko ajan mukana.

Tutkimustuloksena sain selville, että Topeliuksen satujen suomalaiset ovat isänmaallisia ja Jumalaan uskovia. He ovat myös päämäärätietoisia ja ottavat vastaan suuria haasteita jopa uhkarohkeastikin. Oma koti ja kotiseutu ovat tärkeitä suomalaisille. He kaipaavat kotiin ja korostavat oman kotiseudun erityisyyttä.

Tutkimustuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi opetuksessa: oppilaat voivat pohtia, millaista suomalaisuutta Topeliuksen sadut edustavat heille.