The nail that sticks out : the practice of individuality in the East Asian classroom

Abstract

Itä-Aasian kulttuuri suosii käytöstä, jolla ei erotuta joukosta yksilönä, ja tämä näkyy Itä-Aasian luokkahuoneissa hiljaisuutena. Itä-Aasiasta kertovat luokkahuonetutkimukset ovat pitkälti keskittyneet siellä vallitsevaan kulttuurin suosimaan hiljaisuuteen ja yhteisöllisyyteen, eikä tutkimuksia ole juurikaan julkaistu itä-aasialaisten luokkahuonekäytöksestä muusta luokasta erottuvina yksilöinä. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään milloin itä-aasialainen oppilas pystyy erottumaan vertaisistaan luokkahuoneessa ilman, että häneen kohdistuu paheksuntaa tai syrjintää.

Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta itä-aasialaista yliopisto-opiskelijaa heidän luokkahuonekokemuksistaan. Pääpaino oli kokemuksilla, jolloin haastateltavat pystyivät erottumaan käytöksellään joukosta ilman, että heihin kohdistui syrjintää. Haastattelun vastaukset ryhmiteltiin yhteisölliseen ja yksilölliseen toimintaan, ja vastaukset analysoitiin teorialähtöisellä analyysimallilla.

Tutkielmassa käy ilmi, että vaikka yhteisöllinen käytös on vallitseva tapa Itä-Aasiassa, luokkahuoneessa voi silti erottua joukosta ilman negatiivisia seuraksia, jos tietyt kriteerit luokassa täyttyvät. Lahjakkuus tietyssä oppiaineessa, muun kulttuurin vaikutus ja opettajan rohkaisema yksilöllisyys olivat yksilöllisyyden hyväksymiseen johtavat keskeisimmät tekijät. Tutkimustulokset antavat tietyn kuvan Itä-Aasian hyväksyttävästä luokkahuonekäytöksestä kahden opiskelijan silmin, mutta tutkielman pienen otannan takia tutkielmassa kehotetaan tulevaisuudessa suorittamaan laajempaa otantaa edustava tutkimus.