Perusopetuksen rehtoreiden kokemuksia inkluusion toteutumisesta omissa kouluissaan

Abstract

Hanhirova, Anna-Maija. PERUSOPETUKSEN REHTOREIDEN KOKEMUKSIA INKLUUSION TOTEUTUMISESTA OMISSA KOULUISSAAN. Erityispedagogiikan pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2014. 123 sivua. Julkaisematon. Inklusiivinen perusopetus on ollut Suomessa koulutuspoliittinen tavoite jo useamman vuosikymmenen ajan. Vuoden 2007 Erityisopetuksen strategian myötä inkluusio sidottiin yhä vahvemmin kaikkien Suomen peruskoulujen arkeen. Vuoden 2010 Perusopetuslain muutokset sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset esittelivät oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportaisen tuen, jonka tarkoituksena oli segregoivien ratkaisujen minimoiminen. Tämän myötä inklusiiviset käytänteet näkyvät rehtoreiden työssä yhä vahvemmin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin peruskoulun rehtoreiden kokemuksia inkluusion toteutumisesta heidän omissa kouluissaan koulun arkeen liittyvien väittämien kautta. Kysely tapahtui survey-tyyppisellä verkkokyselyllä vuoden 2010 keväällä. Kyselyyn vastasi hyväksytysti 480 peruskoulun rehtoria. Vastaaminen tapahtui anonyymisti sähköisen lomakkeen kautta. Väittämiin vastattiin 6-asteikollisella Likert-asteikolla, jolla otettiin kantaa kuhunkin väittämään (täysin eri mieltä - täysin samaa mieltä). Suurempi keskiarvo kertoi rehtorin positiivisemmasta kokemuksesta inkluusion toteutumisesta tai vastaavasti positiivisemmasta inkluusioasenteesta. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Ainscown, Boothin ja Dysonin (2006) määritelmän mukaan inkluusion kolme ulottuvuutta (läsnäolo, osallistuminen ja laatu) olivat edustettuina kyselyssä mittarin eri osioina. Näiden lisäksi yksi osio koostui muokatusta Mobergin integraatioasennekyselystä. Rehtorin sukupuolella ei ollut merkitystä kokemukseen kunkin inkluusion ulottuvuuden toteutumisesta, kokonaisinkluusion toteutumisesta (inkluusion kolme ulottuvuutta) tai yleiseen inkluusioasenteeseen. Peruskoulun rehtoreiden kokemukset inkluusion toteutumisesta omissa kouluissaan olivat kaikkiaan myönteisiä. Kokonaisinkluusion toteutumisen keskiarvo oli 4.34 (sd=0.48) ja Mobergin integraatioasennekyselyn keskiarvo oli 3.33 (sd=0.68). Rehtoreiden taustakoulutuksen osalta erityisopettajien/erityisluokanopettajien ja luokanopettajien sekä erityisopettajien/erityisluokanopettajien ja aineenopettajien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero kokemuksissa inkluusion toteutumisesta. Rehtorit, jotka olivat saaneet erityisopettajan koulutuksen, kokivat inkluusion toteutuvan paremmin omissa kouluissaan kuin luokanopettajan tai aineenopettajan koulutuksen saaneet rehtorit. Yleiseen inkluusioasenteeseen ei taustakoulutuksella ollut vaikutusta. Inkluusion ollessa yhä vahvemmin sekä yhteiskunnallinen että koulutuspoliittinen tavoite olisi uusintakyselyn tekeminen rehtoreille ajankohtaista. Olisi hyödyllistä selvittää, miten vuoden 2010 kolmiportainen tuki on vaikuttanut koulunjohdolliseen työhön sekä rehtorin työnkuvaan, ja sen myötä rehtoreiden asennoitumiseen inkluusiota kohtaan sekä näkemyksiin inkluusion todellisesta toteutumisesta Suomen perusopetuksessa.