Matematiikan opettajien minäpystyvyys ja työssä kuormittuminen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää matematiikan opettajien käyttämien työmene-telmien ja työtapojen vaikutusta asenteisiin, työn kuormittavuuteen ja minäpystyvy-yteen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää minäpystyvyyden ja asenteiden yhteyttä työn kuormittavuuteen. Tavoitteena oli saada lisää tietoa opettajien minäpystyvyydestä ja työn kuormittuneisuudesta sekä niiden vaikutuksista toisiinsa. Lisäksi tavoitteena oli saada lisää tietoa opetusmenetelmien ja asenteiden vaikutuksista koettuun pystyvyyteen ja työn kuormittavuuteen. Tutkimusaineisto saatiin Opetushallitukselta joulukuussa 2013 ja se oli kerätty 2012 matematiikan opettajilta osana matematiikan taitojen kehitykseen liittyvää tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 658 yläkoulun matematiikan opettajaa, joista 269 oli miehiä ja 362 naisia. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin SPSS-ohjelmistolla. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että minäpystyvyys ja työn kuormittuneisuus olivat yhteydessä toisiinsa. Matematiikan opettajat, jotka arvioivat itsensä korkeasti pystyviksi kokivat työn vähemmän kuormittavaksi verrattuna alhaiseen pystyvyyden kokeneisiin opettajiin. Lisäksi työkokemus vuosina selitti työn kuormittavuutta enemmän, kuin minäpystyvyys. Tutkimustulosten perusteella opetusmenetelmillä ei ollut vaikutusta työn kuormittavuuteen, mutta opetusmenetelmät olivat yhteydessä opettajien asenteisiin koskien matematiikan opetusta. Minäpystyvyys oli kaikista vahviten yhteydessä itseensä. Tutkimustulosten perusteella matematiikan opettajat kokevat työnsä kuormittavaksi ja kuormittuneisuus lisääntyy vuosittain. Suomalaiset opettajat kuitenkin kokevat itsensä varsin pystyviksi opettamaan, kohtaamaan oppilaiden vanhempia ja kohtaamaan erity-istä tukea tarvitsevia oppilaita. Opettajille olisi kuitenkin syytä antaa apuvälineitä ja keinoja kuormittuneisuuden ehkäisyyn sekä minäpystyvyyden kokemusten lisäämiseen.