Puhetta isyydestä ja osallistumisesta : isyyden diskursiivinen rakentuminen Kaksplus -lehdessä 1970-2010

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen isyyden kulttuurista rakentumista diskursiivisissa käytänteissä 1970-luvulta 2010-luvulle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista puhetta isyydestä on esiintynyt perhelehden artikkeleissa. Tutkielman aineiston olen kerännyt perhelehdestä Kaksplus. Vuodesta 1970 vuoteen 2010 olen käynyt läpi kaksi numeroa, numerot 3 ja 10, joista olen aineistoksi valinnut isyyteen liittyvät artikkelit. Lopullisen diskurssianalyysin aineistoksi eristin artikkeleista ne, jotka ovat miehen haastatteluja tai miehen kirjoituksia. Tutkielmassa näen todellisuuden rakentuvan sosiaalisissa käytänteissä ja ajattelen kielenkäytöllä olevan seurauksia tuottava luonne. Näin ollen tutkielman viitekehys on sosiaalisen konstruktivismin ja diskurssianalyysin perinteissä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat isyyden vuosikymmenten aikana tapahtuneeseen muutokseen ja nykyisyyteen liittyvät aikaisemmat tutkimukset. Lisäksi olen tarkastellut perhepolitiikan muutoksia, jotka ovat kulkeneet rinnakkain isyyden muutoksen kanssa. Olen muodostanut aineistosta kaksi toisistaan poikkeavaa diskurssia ja nimennyt ne osallistuvan isän diskurssiksi ja mukaan kutsutun miehen diskurssiksi. Nämä diskurssit eroavat toisistaan sen suhteen, millaisena miehen osallistuminen lapsen hoitoon rakentuu. Osallistumisesta puhutaan eri tavoin suhteessa isän ja lapsen vuorovaikutukseen, isän saatavilla oloon ja kokonaisvastuun kantamiseen. Diskurssit tuovat esiin isyyden muuttuvaa luonnetta. 1970- ja 1980-luvulla osallistumista puolustetaan ja perustellaan. 1990-luvulla puolustuspuhe liittyy eriytyneissä sukupuolirooleissa toimimiseen ja 2000-luvulla isän osallistuminen lapsen hoivaan ja perheestä kannettavaan vastuuseen muuttuu miltei itsestään selväksi. Suuri muutos puheessa 2000-luvulla liittyy lisääntyneeseen puheeseen työstä. Puhe isyydestä perhelehden diskursiivisissa käytänteissä näyttäytyy kaikkineen osallistumiseen kannustavana, mutta nykyisyydessä työn vahvasti huomioivana isyyspuheena.