Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen ihanteellisen suomalaisen ihmisen määrittelyä 1920- luvulla. Ennen kaikkea tutkin kuinka äitejä ohjeistettiin kasvattamaan lapsensa. Suomi oli juuri itsenäistynyt ja etsi omaa identiteettiään. Vaikka Suomi tahtoi kiinnittyä moderniin Eurooppaan, pohjaa identiteetille haettiin kuitenkin maaseudulta, sen perinteistä, arvoista ja ihanteista. Lapsista tuli tärkeä valistuksen ja ihanteiden välittämisen kohde matkalla kohti modernia kansakuntaa. Päälähteenäni käytän 1922–1929 vuosien Kotiliesi-lehtiä. Kotiliesi toimii muiden viestintävälineiden tavoin välillisenä kasvattajana. Lehti välittää kasvatusneuvot äideille ja niiden takana olevat ihanteet äitien kautta lapsille. Vaikka lehti oli suunnattu kodin naisille, kirjoitukset koskivat hyvin usein lapsia. Tarkastelun kohteenani on paitsi hyväksytyn suomalaisen ihmisen ihanne, myös kasvatus, jolla siihen pyrittiin. Metodeinani käytän retoriikkaa, diskurssianalyysiä sekä kuva-analyysiä. Retorisessa analyysissa ollaan kiinnostuneita kielellisistä prosesseista. Siinä analysoidaan, miten todellisuuden versioita pyritään saamaan yleisölle vakuuttaviksi. Diskurssianalyysi on monitahoinen analyysimenetelmä. Esimerkiksi kriittinen diskurssianalyysi on kiinnostunut siitä, miten kielenkäyttö otetaan vastaan ja miten se vaikuttaa todellisuuteen. Suuntaus on kiinnostunut kielenkäytön seurauksellisuudesta ja siitä mitä tekstissä tuotetaan. Tarkastelen myös mitä visuaaliset kertomukset viestittävät ihanteista. ...

Kotiliesi (aikakauslehti) Diskurssianalyysi 1920-luku kasvatus lapset äitiys ihanteet suomalaisuus retoriikka