Terveydenhuoltoalan ammattilaisten työperusteisen maahanmuuton lisääntymisen myötä lääkärien ammatillinen kielitaito on noussut tärkeäksi keskustelunaiheeksi. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on kuvata erään maahanmuuttajalääkärin kokemuksia ammatillisen kielitaidon omaksumisesta ja suomen kielen käytöstä työssä sekä näkemyksiä maahanmuuttajalääkärien kielikoulutuksen kehittämisestä. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Informanttina on noin neljä vuotta Suomessa työskennellyt venäjää äidinkielenään puhuva maahanmuuttajataustainen anestesialääkäri, josta käytetään peitenimeä Sergei. Aineistoa tarkastellaan sisällönanalyysin avulla dialogisessa ja sosiokulttuurisessa viitekehyksessä. Tutkimusprosessi alkoi osana Jyväskylän yliopiston Suomi työkielenä -tutkimusta (2008–2010) ja jatkui Suomi työkielenä: sosiokognitiivinen näkökulma maahanmuuttajien ammatilliseen kielitaitoon -tutkimus-hankkeessa (2011–2013).
Tulosten perusteella
suomen kielen taidolla on anestesialääkärin työssä tärkeä merkitys, koska siinä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa työtoverien ja potilaiden kanssa. Sergei oli opiskellut suomea kielikursseilla noin vuoden; puoli vuotta lähtömaassa ja puoli vuotta Suomessa. Halua opiskeluun olisi ollut enemmänkin, mutta sopivia kielikursseja ei ollut tarjolla. Varsinkin ammattikielen opetukselle olisi ollut tarvetta. Enimmäkseen suomen kielen ja erityisesti ammatillisen kielitaidon omaksuminen olivat Sergein oman kokemuksen mukaan tapahtuneet työtehtävissä toimiessa. Alkuvaiheessa suomen kielen kanssa oli töissä hyvin vaikeaa ja tukena eri kielenkäyttötilanteissa toimivat englanti, sanakirja ja työtoverit. Selviytymiskeinoina kielellisissä ongelma-tilanteissa olivat myös kiertoilmaisujen ja elekielen käyttäminen sekä toistaminen.
Sergei koki kielitaitonsa kehittyneen neljän työvuoden aikana paljon kaikilla kielitaidon alueilla. Hän kuvasi oppineensa suomea töissä jatkuvasti, esimerkiksi kuunnellessaan aluksi vierestä työtoverien ja potilaiden välistä keskustelua kirjaten samalla sanoja muistiin, keskustellessaan potilaiden ja työtoverien kanssa tai lukiessaan ammattikirjallisuutta ja potilastietoja. Kielenoppimisessa korostuvat voimakkaasti sosiaalinen vuorovaikutus ja työtovereiden tarjoama osaavamman tuki. Keskusteleminen potilaiden kanssa, potilastietojen lukeminen tai sanelun tekeminen onnistuivat ensin heidän tuellaan ja sen jälkeen vähitellen itsenäisemmin. Tärkeässä roolissa ovat olleet varsinkin muut venäjää osaavat maahanmuuttajalääkärit ja -hoitajat. Haastatteluhetkellä Sergei selviytyi työssään kielellisesti jo suhteellisen hyvin. Hänen mielestään maahanmuuttajalääkäreille tarvittaisiin omia kielikursseja, joilla opetettaisiin lääkärin työssä tarvittavaa ammatillista kieltä. Kielikursseilla kannattaisi esimerkiksi harjoitella työhön liittyviä vuorovaikutustilanteita ja toteuttaa opetusta myös työpaikalla. Tuloksia voidaan hyödyntää maahanmuuttajalääkärien ammatillisen kielitaidon arvioinnin ja kielikoulutuksen kehittämisessä.
...
