Vanhuus ilman vallankaappausta : etnografinen tapaustutkimus tanskalaisesta vanhainkodista

Abstract

Suomen sekä muiden EU-maiden haasteena on ikääntyvä väestökanta ja sen mukanaan tuomat vanhusten hoivaan liittyvät kysymykset. Eliniän nousu on johtanut ikärakenteen muuttumiseen; työikäisen väestön määrä vähenee ja ikäihmisten määrä kasvaa. Sosiaa-lialan ammattialaisena olen seurannut aiheesta käytyä keskustelua eri maissa. Suomessa tämän haasteen ratkaisemiseen liittyviä keskusteluita käydään paljolti taloudellisesta näkö-kulmasta. Huomioni kiinnittyi Tanskaan, jossa vanhustenhoivaan vaaditaan elämänlaatua. Tanskalaisessa vanhustyön tutkimuksessa ja lainsäädännössä elämänlaatu nähdään tärkeä-nä asiana. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia etnografian avulla, mistä asioista elämänlaatu koostuu tutkimassani tanskalaisessa vanhainkodissa. Vastauksia tähän tutkimuskysymykseeni etsin havainnoimalla, keskustelemalla, haastattelemalla sekä valo- ja videokuvaamalla. Tutki-mus on aineistolähtöinen ja se on analysoitu sisällönanalyysilla. Tämän tapaustutkimuksen kautta on tavoitteena ymmärtää, mitkä ovat tanskalaisen vanhustenhuollon keskeiset arvot. Teoreettisena lähtökohtana tässä tutkimuksessa on elämänlaatu vanhustenhoidossa sekä siihen liittyvät elementit. Tällaisiksi määrittelin tanskalaisen Ældrekomissionen (2012) raporttia mukaillen seuraavat käsitteet: valta, osallistuminen, elämyksellisyys ja viihtyi-syys, asukkaat keskiössä ja koti vanhainkodissa. Tutkimukseni perusteella sain selville, että tässä tanskalaisessa vanhainkodissa ikäihmisten elämänlaatu on hoivatyön lähtökohtana. Henkilökunta on koulutettu vanhuuspedagogiikan osaajiksi. Tämän johdosta asukkaiden toimintakykyyn ja itsemääräämisoikeuteen kiinnite-tään huomiota. Asukkaat ovat osallisia omassa elämässään. Elämyksellisyyteen ja viihtyi-syyteen on panostettu huomattavan paljon. Tämä näkyi viihtyisinä sisä- ja ulkotiloina sekä viihtyisänä ilmapiirinä. Vanhuksilla on myös paljon tekemistä, joka koostuu arkipäivän askareista elämyksiin. Tanskalainen hygge on vahvasti läsnä. Näiden vanhusten elämä jatkui normaalina elämänä myös vanhainkotiin muuttamisen jäl-keen. He asuvat omissa, tilavissa asunnoissaan ja heidän toimintakykyään tuetaan voima-varojen kartoituksen ja kuntoutuksen avulla. Heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioite-taan, he ovat edelleen oman elämänsä subjekteja. Keskeisin johtopäätökseni oli, että valta säilyi vanhuksilla itsellään eikä siirtynyt läheisille tai hoitotyöntekijöille.