Vanhusten näkemyksiä itsemääräämisoikeuden toteutumisesta kotihoidossa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen itsemääräämisoikeutta ja sen toteutumista vanhusten kotihoidossa. Vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutuminen on yksi keskeinen vanhustyötä ohjaava arvo ja siksi pidän sitä tärkeänä tutkimusaiheena. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhusten näkemyksiä itsemääräämisoikeudesta ja minkälaiset asiat vaikuttavat itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Tarkastelen vanhusten käsityksiä itsemääräämisoikeuden rakentumisesta toimijuuden ja osallisuuden näkökulmasta. Toimijuutta tuon esille Jyrki Jyrkämän (2007) kehittämän toimijuuden modaliteetit mallin kautta. Modaliteetti mallin lähtökohtana on eron tekeminen osaamisen ja kykenemisen välille. Modaliteetti malli antaa mahdollisuuden tarkastella vanhusten toimijuutta monipuolisesti sekä kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkimuksessa sovellan toimijuuden modaliteetit -mallia tarkastellessani kotihoidon asiakkaana olevien vanhusten käsityksiä itsemääräämisoikeuden toteutumisesta. Osallisuus liittyy keskeisesti toimijuuteen ja siksi osallisuus kulkee tutkimuksessani toimijuuden rinnalla. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jota lähestyn fenomenograafisella tutkimusotteella. Fenomenografia on laadullisesti suuntautunut tutkimusote, joka tutkii ihmisten erilaisia käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tutkimusaineistoaineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka olen analysoinut aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Itsemääräämisoikeus osoittautui tutkimuksessani haastavaksi käsitteeksi. Tutkimuksessa tuli esille, että vanhuksilla itsellään oli vaikea kuvailla ja konkretisoida itsemääräämisoikeutta ja sen toteutumista arjen toiminnoissa. Itsemääräämisoikeus vaikuttaa olevan abstrakti käsite vanhusten arjessa. Tämän tutkimuksen mukaan vanhukset kuitenkin kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan, mutta aineiston pohjalta herää kysymys, joutuuko vanhus mukauttamaan omaa oikeutta päättää itseään koskevista asioista? Vanhukset joutuvat joustamaan ja sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, joissa kotihoidon reunaehdot sanelevat toimintaa. Tämän tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että yksilöllinen ja asiakaslähtöinen työskentely ei aina kaikilta osin toteudu. Kotihoidon haasteena on se, miten lisätä ja vahvistaa yksilöllistä ja asiakaslähtöistä työskentelytapaa. Tämä edellyttää jatkuvaa kotihoidon kokonaisvaltaista tarkastelua niin toimintatapojen, henkilöstöresurssien kuin myös arvojen osalta.