Tutkimuksessa analysoitiin musiikin toimintaa peliretoriikkana kolmessa videopelissä. Analyyseissa pyrittiin osoittamaan, kuinka musiikki luo merkityksiä samanaikaisesti suhteessa pelin ytimeen ja osana pelijärjestelmän kuorta, motivoiden pelaajaa, antaen pelaajalle palautetta, välittäen pelaajalle tietoa muuttuvasta pelitilanteesta ja viestimällä pelin lopputuloksesta. Analyyseissa erotettiin kolme musiikillisen merkityksen muodostamisen tapaa: musiikilliset konventiot, sopimuksen varaiset viittaukset sekä musiikin ja toisen peliretoriikan muodon välille syntyvät metaforisest merkitysrakenteet.
Analyyseissa hyödynnettäväsää teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyi kolme tutkimustraditiota: soveltavan pelitutkimuksen teoria, semioottinen mediamusiikin tutkimus sekä aikaisempi videopelimusiikin- ja audion tutkimus. Erityisen keskeiseen osaan tutkimuksessa nousivat Aki Järvisen (2008) esittämä laaja formalistinen peliteoria, Nicholas Cookin (1998) ja Juan Chattahin (2006) esittämät te
oriat mediamusiikin metaforisesta luonteesta, Karen Collinsin (2008) esittämät peliaudion teknisen toteutuksen perusluokittelut sekä Jason Bramen (2009) esittämä muotoanalyysimenetelmä videopelimusiikin ei-lineaariselle muodolle.
Tutkimuksen aineistona toimivat kolme videopeliä: kauhuelokuvateemalle perustuva ammuntapeli Left 4 Dead (Valve 2006), toimintapainotteinen seikkailu- ja ongelmanratkontapeli Shadow of the Colossus (Team ICO 2005) sekä tuulen lentoa kuvaava rauhallinen Flower (thatgamecompany 2009).
Tutkimuksessa havaittiin, kuinka kolme peliä hyödynsivät musiikkia peliretoriikkana hyvin erilaisilla tavoilla. Left 4 Dead -pelin analyysissa tarkasteltiin pelin eri vihollishahmoihin liittyviä musiikillisia katkelmia, jotka olivat äärimmäisen läheisessä metaforisessa ja ikonisessa suhteessa pelihahmojen visuaaliseen kuvaukseen ja toimintaan peliympäristössä. Pelissä musiikin toimintaa tarkasteltiin päämäärä- ja palauteretoriikkana, sillä musiikki auttaa pelaajaa arvioimaan uudelleen lyhyen tähtäimen tavoitteitaan. Sen sijaan Shadow of the Colossus -pelissä musiikki toimi ensisijaisesti motivaatio- ja palauteretoriikkana ja musiikin muoto sidottiin osaksi pelin sääntöihin liittyvien tavoitteiden täyttymistä. Pelissä musiikki myös osallistuu voimakkaasti pelin teemaan liittyvän eettisen-häilyvyyden rakentamiseen, syyllistäen pelaajaa pelin tavoitteissa onnistumisesta. Flower-pelissä sen sijaan eri vuorovaikutteisen musiikin tekniikoita hyödynnettiin pelaajalle annettuna eritasoisena positiivisena palautteena. Samanaikaisesti musiikki rakentaa voimakkaasti pelin teeman luonto-teknologia vastakkainasettelua ja motivoi pelaajaa vapaan ja leikkisän peliroolin omaksumiseen.
...
