Liikunta-aktiivisuus 5.- ja 6.-luokkalaisilla oppilailla : katsaus Liikkuva koulu -hankkeen oppilaiden liikuntakäyttäytymiseen

Abstract

Lähtökohdat: Suomalaisten 5.- ja 6.-luokkalaisten lasten fyysistä aktiivisuutta on tutkittu riit-tävän liikuntamäärän näkökulmasta Nuorten terveystapatutkimuksessa, Laps Suomen -tutkimuksessa, WHO-Koululaistutkimuksessa ja Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen tutkimuksessa. Lajikohtaista liikuntaharrastamista on selvitetty aiemmin Kansallisessa liikun-tatutkimuksessa, Laps Suomen -tutkimuksessa ja Liikkuva koulu -hankkeen yhteydessä. Kertyneen näytön perusteella lasten ja nuorten liikunnasta on kehittynyt yleiskuva, jonka mukaan liikunnan harrastaminen on jopa aiempaa yleisempää. Arvioiden mukaan terveytensä kannalta riittävästi liikkuvia on kuitenkin vain alle 50 % kouluikäisistä. Liikuntaa koskevien tutkimusten tulokset ovat olleet herkkiä käytettyjen menetelmille ja kriteereille, joten lisää tietoa lasten ja nuorten liikunnasta tarvitaan edelleen.

Menetelmät ja tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda katsaus 5.- ja 6.-luokkalaisten oppilaiden liikuntakäyttäytymiseen (n=572). Tutkimusaineistona käytettiin Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen yhteydessä toteutetun oppilaskyselyn vastauksia. Kyselytutkimuksen aineisto oli kerätty keväällä 2012. Tutkimuskohteina olivat liikuntasuositukseen mukaisen viikoittaisen liikuntamäärän toteutuminen, aktiivisesti harrastettujen liikuntalajien suosio ja urheiluseuraharjoittelun, kilpailutoiminnan sekä koulun liikuntakerhoon osallistumisen säännöllisyys. Koko aineistoa koskeneen tarkastelun lisäksi selvitettiin liikuntalajien aktiiviharrastajien liikuntasuosituksen saavuttamista ja osallistumista ohjattuun liikuntatoimintaan. Tutki-muskeinoina käytettiin frekvenssien ja prosentuaalisten osuuksien kuvailua, ristiintaulukointia ja χ2-testiä. Lisäksi Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla tutkittiin liikuntalajien keskinäisiä yhteyksiä sekä liikuntasuosituksen ja ohjattujen liikuntatoimintojen välisiä yhteyksiä.

Tulokset: Oppilaista 32.2 % liikkui kouluikäisten liikuntasuosituksen mukaisesti vähintään tunnin päivässä. Pojat saavuttivat liikuntasuosituksen tyttöjä useammin. Yhdeksän kymme-nestä oppilaasta harrasti jotain liikuntalajia kaksi kertaa viikossa tai useammin ja hieman yli 50 % liikkui urheiluseuraharjoituksissa ainakin silloin tällöin. Selvästi yleisin liikuntamuoto oli pyöräily, jota harrasti useamman kerran viikossa 65.2 % tutkituista koululaisista. Urheilu-seuraharjoittelu ja kilpailutoiminta tavoittivat enemmän osallistujia kuin koulun liikuntakerho. Ohjatuista liikuntamuodoista urheiluseuraharjoittelun ja kilpailutoiminnan keskinäinen korrelaatio oli vahva. Säännöllisellä osallistumisella ohjattuun liikuntatoimintaan ei ollut yhteyttä liikuntasuosituksen mukaisen liikuntamäärän kanssa.

Päätelmät: Tutkimus vahvisti aiempaan tutkimusnäyttöön perustunutta käsitystä, jonka mu-kaan lasten ja nuorten liikunnan edistämistyölle on löydettävissä selkeitä perusteluita. Havainnot kertovat liikunnan harrastamisen yleistymisestä, mikä ei kuitenkaan riitä kompensoimaan kokonaisliikunnan määrän laskua yleisellä tasolla. On siis mahdollista todeta, että liikuntaharrastuksen suosio ei takaa lapsille ja nuorille terveyden kannalta riittävää liikunnan kokonaismäärää. Fyysisesti passiivisen arjen haasteet terveydelle ja toimintakyvylle koskevat laajasti suomalaisia lapsia ja nuoria. Terveyden kannalta riittävän liikunnan takaamiseksi liikuntakasvatusta olisi aiheellista toteuttaa niin kodeissa, kouluissa kuin urheiluseuroissa.

Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, liikuntasuositus, liikuntalajit, ohjattu liikuntatoiminta

Background: Earlier studies on the physical activity (PA) of fifth- and sixth-graders include The Adolescent Health and Lifestyle Survey, the Laps Suomen -study, the WHO’s Health Behaviour of School-aged Children Study and research in the pilot phase of the Finnish Schools on the Move program. The popularity of different forms of exercise has been investigated earlier in a National physical activity survey, the Laps Suomen -study and in connection with the Finnish Schools on the Move program. On the basis of the results we have overall picture of young people’s PA. Nowadays it is more common to be interested sport as a hobby than it was previously. Nevertheless it is estimated that less than 50 % of school-aged children reach the health-perspective recommendation for PA. The results are also dependent from research methods and criteria. Hence, more information on children’s and adolescents’ PA is required.

Aims and methods: The purpose of this study was to create an overview of the PA behavior of Finnish fifth- and sixth-graders (n=572). The material was part of a survey related to the pilot phase of the Finnish Schools on the Move program. The data were collected in the spring of 2012. Information was gathered on recommendation-based weekly amount of moderate-to-vigorous PA (MVPA), popularity of various types of physical exercise and regularity of taking part in organized sport. Along with general-level investigations we also focused on the types of pupils active in some form of exercise. Data on sport-active pupils included weekly amount of recommendation-based MVPA and attendance levels regarding organized sport. The data were analyzed using frequencies, percentages, cross tabulation and chi-squared tests. In addition, correlations between different types of exercise and connections with weekly amounts of MVPA and organized sport activities were analyzed using Pearson’s correlation tests.

Results: In this study 32.2 % of pupils undertook the recommended age-related daily amount of MVPA. Boys reached the recommended levels more than girls. Nine out ten pupils were into some form of exercise twice in a week or more often and slightly over 50 % took part in sport clubs training at least once in a occasionally. Clearly the most usual type of exercise was cycling. Of the target group 65.2 % cycled several times a week. School sports clubs did not have as many participants as other sport clubs as regards training and taking part in competitions, the latter showing strong correlation. The regularity of taking part in organized sports was not correlated with the amount of weekly MVPA.

Conclusions: According to the present results and earlier research-based evidence there are strong arguments to encourage youth PA. The results indicate that increased levels of sport-related hobbies have not sufficiently influenced the total amount of PA. There is evidence that sporting activities are now very usual, but that does not guarantee sufficiently high overall PA among children and adolescents. A physically inactive lifestyle challenges health and performance levels. These challenges affect a wide group of Finnish youth. Physical education at homes, in schools, and in sport clubs is needed to promote a high level of physical exercise in order to obtain health-enhancing -effects.

Key words: physical activity, recommendations, exercise, organized sports