Liikunta-aktiivisuus 5.- ja 6.-luokkalaisilla oppilailla : katsaus Liikkuva koulu -hankkeen oppilaiden liikuntakäyttäytymiseen
Abstract
Lähtökohdat: Suomalaisten 5.- ja 6.-luokkalaisten lasten fyysistä aktiivisuutta on tutkittu riit-tävän liikuntamäärän näkökulmasta Nuorten terveystapatutkimuksessa, Laps Suomen -tutkimuksessa, WHO-Koululaistutkimuksessa ja Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen tutkimuksessa. Lajikohtaista liikuntaharrastamista on selvitetty aiemmin Kansallisessa liikun-tatutkimuksessa, Laps Suomen -tutkimuksessa ja Liikkuva koulu -hankkeen yhteydessä. Kertyneen näytön perusteella lasten ja nuorten liikunnasta on kehittynyt yleiskuva, jonka mukaan liikunnan harrastaminen on jopa aiempaa yleisempää. Arvioiden mukaan terveytensä kannalta riittävästi liikkuvia on kuitenkin vain alle 50 % kouluikäisistä. Liikuntaa koskevien tutkimusten tulokset ovat olleet herkkiä käytettyjen menetelmille ja kriteereille, joten lisää tietoa lasten ja nuorten liikunnasta tarvitaan edelleen.
Menetelmät ja tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda katsaus 5.- ja 6.-luokkalaisten oppilaiden liikuntakäyttäytymiseen (n=572). Tutkimusaineistona käytettiin Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen yhteydessä toteutetun oppilaskyselyn vastauksia. Kyselytutkimuksen aineisto oli kerätty keväällä 2012. Tutkimuskohteina olivat liikuntasuositukseen mukaisen viikoittaisen liikuntamäärän toteutuminen, aktiivisesti harrastettujen liikuntalajien suosio ja urheiluseuraharjoittelun, kilpailutoiminnan sekä koulun liikuntakerhoon osallistumisen säännöllisyys. Koko aineistoa koskeneen tarkastelun lisäksi selvitettiin liikuntalajien aktiiviharrastajien liikuntasuosituksen saavuttamista ja osallistumista ohjattuun liikuntatoimintaan. Tutki-muskeinoina käytettiin frekvenssien ja prosentuaalisten osuuksien kuvailua, ristiintaulukointia ja χ2-testiä. Lisäksi Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla tutkittiin liikuntalajien keskinäisiä yhteyksiä sekä liikuntasuosituksen ja ohjattujen liikuntatoimintojen välisiä yhteyksiä.
Tulokset: Oppilaista 32.2 % liikkui kouluikäisten liikuntasuosituksen mukaisesti vähintään tunnin päivässä. Pojat saavuttivat liikuntasuosituksen tyttöjä useammin. Yhdeksän kymme-nestä oppilaasta harrasti jotain liikuntalajia kaksi kertaa viikossa tai useammin ja hieman yli 50 % liikkui urheiluseuraharjoituksissa ainakin silloin tällöin. Selvästi yleisin liikuntamuoto oli pyöräily, jota harrasti useamman kerran viikossa 65.2 % tutkituista koululaisista. Urheilu-seuraharjoittelu ja kilpailutoiminta tavoittivat enemmän osallistujia kuin koulun liikuntakerho. Ohjatuista liikuntamuodoista urheiluseuraharjoittelun ja kilpailutoiminnan keskinäinen korrelaatio oli vahva. Säännöllisellä osallistumisella ohjattuun liikuntatoimintaan ei ollut yhteyttä liikuntasuosituksen mukaisen liikuntamäärän kanssa.
Päätelmät: Tutkimus vahvisti aiempaan tutkimusnäyttöön perustunutta käsitystä, jonka mu-kaan lasten ja nuorten liikunnan edistämistyölle on löydettävissä selkeitä perusteluita. Havainnot kertovat liikunnan harrastamisen yleistymisestä, mikä ei kuitenkaan riitä kompensoimaan kokonaisliikunnan määrän laskua yleisellä tasolla. On siis mahdollista todeta, että liikuntaharrastuksen suosio ei takaa lapsille ja nuorille terveyden kannalta riittävää liikunnan kokonaismäärää. Fyysisesti passiivisen arjen haasteet terveydelle ja toimintakyvylle koskevat laajasti suomalaisia lapsia ja nuoria. Terveyden kannalta riittävän liikunnan takaamiseksi liikuntakasvatusta olisi aiheellista toteuttaa niin kodeissa, kouluissa kuin urheiluseuroissa.
Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, liikuntasuositus, liikuntalajit, ohjattu liikuntatoiminta
Main Author
Format
Theses
Master thesis
Published
2014
Subjects
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201408182371Use this for linking
Language
Finnish