Hyvinvoiva liikunnanopettaja +50 -vuotiaana : keski-ikäisen liikunnanopettajan työssä jaksaminen ja selviytymiskeinot

Abstract

Liikunnanopettajan työ ja tehtävät ovat erilaiset eri oppilaitosmuodoissa. Opetuksen lisäksi myös muilla työtehtävillä on keskeinen rooli monipuolisessa toimenkuvassa. Tänä päivänä koulut elä-vät jatkuvassa muutoksessa ja teknologia lisääntyy. Nämä kaikki yhdessä tuovat haasteita ikään-tyvälle liikunnanopettajalle. Suomen hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita on työurien pidentä-minen. Pidentäminen onnistuu vain työelämän laatua kehittämällä, johtamista parantamalla ja eri verkostoja hyödyntämällä. Liikunnanopettajilla on työssään paljon eri verkostoja ja hänen työnsä arvostus tulee esille oppilaitoksen strategiassa siinä, miten paljon työhyvinvointiin panostetaan. Tässä tutkimuksessa määrittelen keski-ikäisen liikunnanopettajan yli 50-vuotiaaksi. Tutkin haas-tattelemalla kuutta yli 50- vuotiasta liikunnanopettajaa, kolmea miestä ja kolmea naista, jotka kaikki työskentelivät eri oppilaitosmuodoissa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten liikunnan-opettaja selviytyy työstään, kun yli 50-vuotiaana oma fyysinen työkyky alkaa väistämättä hei-kentyä ja työelämän haasteet kuormittavat myös psyykkistä jaksamista. Laadullisen haastattelu-aineiston analysoinnissa käytin sisällönanalyysia, joka perustuu tutkimuskohteesta saadun koke-muksen kuvaamiseen, pohdintaan ja reflektointiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 50 sivua, fonttikoolla 12 ja 1,5 rivivälillä. Kaikki tutkimukseeni osallistuvat liikunnanopettajat pitivät työstään ja halusivat jatkaa liikun-nanopetusta eläkeikään asti. Eniten fyysisiä ongelmia olivat aiheuttaneet erilaiset sairaudet ja nivelten kulumat, jotka rajoittivat omaa fyysistä osallistumista tunneille. Psyykkistä rasitusta aiheuttivat liian suuret ryhmäkoot, oppilaiden käytös, erityisoppilaiden integrointi ryhmään, esi-miesten arvostuksen puute ja työtehtävien muutokset. Haastateltavat kuvasivat, että koulumaailmassa tapahtuu opetuksen lisäksi inhimillisiä tapahtu-mia, kuten onnettomuuksia ja sairastumisia. Traagisten tapahtumien käsittelyä ei ole vielä osattu ottaa huomioon koulutuksessa. Opettajan persoona on tärkeä osa kasvatusta ja asioiden käsitte-lyä. Siitä syystä tutkimuksen haastateltavat toivoivat, että näihin asioihin kiinnitettäisiinkin entis-tä enemmän huomiota liikunnanopettajakoulutuksessa. Tutkimustuloksissani työyhteisön merkitys korostui merkittävästi, kun selvitin positiivisia keino-ja työmotivaation ylläpitämiseksi. Ikääntyvien liikunnanopettajien omat selvityimiskeinot työssä jaksamiseen olivat 1) omaehtoinen liikkuminen niin oppituntien aikana kuin omalla vapaa-ajalla 2) rentoutuminen perheen ja ystävien kanssa sekä harrasten puutarhanhoitoa, mökkeilyä, kalas-tusta, luontoliikuntaa, kulttuuria, musiikkia ja käsitöitä 3) työn arvostus omassa organisaatiossa sekä 4) täydennyskoulutus ja ammatillisen kehittymisen tukeminen yhteiskunnan muutosten vaa-timusten mukaisesti.