Kaatumistapaturmat lisääntyvät iän myötä ja ikääntyneillä lonkkamurtuma on usein seurausta kaatumisesta tai putoamisesta matalalta tasolta. Lonkkamurtuman seurauksina on havaittu lihas- ja luumassan sekä luuston mineraalitiheyden vähenemistä sekä luun geometristen ominaisuuksien heikentymistä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää yksilöllisen kuntoutusintervention vaikutuksia lonkkamurtumasta toipuvien ikääntyneiden henkilöiden murtuneen ja terveen puolen sääriluun mineraalitiheyteen ja geometrisiin ominaisuuksiin.
Tutkimus oli satunnaistettu ja kontrolloitu koe. Tutkittavat rekrytoitiin Keski-Suomen keskussairaalassa vuosien 2008−2010 aikana lonkkamurtuman vuoksi leikatuista potilaista. Tutkittavat olivat yli 60-vuotiaita, itsenäisesti liikkuvia ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella asuvia. Tutkimusjoukko (18 miestä ja 63 naista, n=81) satunnaistettiin interventio- (n=40) ja kontrolliryhmiin (n=41). Interventioryhmä harjoitteli kotona vuoden ajan yksilöllis
en avokuntoutusohjelman mukaisesti, joka sisälsi voima-, tasapaino- ja venyttelyharjoituksia, toiminnallisia harjoituksia sekä liikuntaneuvontaa. Kontrolliryhmä noudatti vallitsevaa hoitokäytäntöä.
Sääriluiden mineraalitiheys ja geometriset ominaisuudet mitattiin tutkimuksen alussa, 3kk, 6kk ja 12kk kohdalla perifeerisen kvantitatiivisen tietokonetomografian avulla. Sääriluut kuvattiin kahdelta tasolta; sääriluun keskikohdasta ja sen distaaliosasta. Lisäksi tutkittavilta mitattiin polven maksimaalinen ojennusvoima ja alaraajan voimantuottoteho sekä selvitettiin fyysisen aktiivisuuden taso ja apuvälineiden sekä luustoon vaikuttavan lääkityksen käyttö. Analyysimenetelminä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä,
χ2-riippumattomuustestiä, Wilcoxonin testiä sekä toistettujen mittausten varianssianalyysiä.
Tutkimusjakson aikana todettiin murtuneen puolen sääriluun distaaliosan mineraalitiheyden heikentymistä ajan päävaikutuksesta (p=0,028) molemmissa tutkimusryhmissä. Ajan päävaikutus todettiin myös murtuneen puolen sääriluun keskikohdan kortikaalisen luun pinta-alassa (p=0,048) sekä taivutuslujuudessa (p=0,003) ominaisuuksien heikentyessä molemmissa tutkimusryhmissä. Terveellä puolella todettiin sääriluun keskikohdan mineraalitiheyden (p<0,001) ja taivutuslujuuden (p=0,020) heikentymistä ajan päävaikutuksesta molemmissa tutkimusryhmissä.
Lonkkamurtuman seurauksena tapahtuu sekä murtuneen että terveen puolen sääriluun luusto-ominaisuuksien heikkenemistä sekä trabekulaarisessa että kortikaalisessa luussa. Vuoden kestoinen tehostettu ja yksilöllinen kuntoutusohjelma ei vaikuttanut luusto-ominaisuuksiin.
Asiasanat: lonkkamurtuma, kuntoutus, ikääntyneet, mineraalitiheys, geometriset ominaisuudet
...
Fall accidents are more common in advanced age, and among older people hip fracture is often the consequence of falling. There is evidence of reduction in muscle and bone mass, reduction in bone mineral density and changes in geometric properties of bone after hip fracture. The purpose of the thesis was to examine the effects of an individually tailored home-based rehabilitation program to bone mineral density and geometric properties of tibial bones of the injured and un-injured side in older hip fracture patients, compared to standard care.
The study was a randomized and controlled trial (18 men and 63 women, n=81). The subjects were recruited from the Central Finland Central Hospital out of patients who were operated because of hip fracture during the years 2008-2010, and were randomly allocated into intervention (n=40) and control group (n=41). They were over 60-year-old, ambulatory and community-dwelling older people living in the city of Jyväskylä or in neighboring municipaliti
es.
The intervention group participated in a year-long individually tailored home-based exercise program. The program comprised of strengthening and walking exercises, balance training, stretching and physical activity counseling. Controls had standard care. Bone mineral density and geometric properties of the tibial bones were measured with peripheral quantitative computed tomography at baseline and at 3, 6 and 12 months. The bones were measured from two different levels; tibial shaft and distal part of the tibial bones. Measurements were also made from maximal knee extension strength and power of the lower extremity. In addition, physical activity level and the use of walking aids and medication affecting bone tissue were found out. Statistical methods used were independent samples t-test, Mann-Whitney´s U-test, χ2-test, Wilcoxon´s test and generalized linear model with repeated measures.
In the injured side a reduction in bone mineral density of the distal part of the tibial bone was observed in both study groups on the main effect of time (p=0,028) as was observed a reduction in cortical bone area (p=0,048) and bending strength (p=0,003) of the tibial shaft. In the un-injured side the results were observed in both study groups on the main effect of time as a reduction in bone mineral density (p<0,001) and bending strength (p=0,020) of the tibial shaft.
As a conclusion, hip fracture results in weakening of bone properties in both injured and un-injured side, both in trabecular and cortical bone. The year-long enhanced and individual training program had no effect in bone properties of the tibial bones after hip fracture.
Key words: hip fracture, rehabilitation, elderly, bone mineral density, geometric properties of bone
...
